Oon käynyt kovaa taistelua itseni kanssa. Palkkapäivä oli tiistaina ja tähän asti olen aina heti palkkapäivänä maksanut kaikki lyhennykset. Nyt kuitenkin siirsin rahat vain toiselle tilille ja päivä toisensa jälkeen tutkin matkatarjontaa. Tai oikeastaan se alkoi jo päivää kahta ennen palkkapäivää. (Juuri kun olin julistanut mulla menevän hyvin 😝) Siis aivan vastustamaton halu ostaa matka itselle ja lapsille! Tätä ei ole ollut todella pitkään aikaan ja se selkeästi kuuluu siihen entiseen elämään. Visa-laskun maksoin kun työmatkakulut ja päivärahat tulivat maksuun eli käytännössä en laittanut yhtään omaa rahaa siihen ja sitten suunnittelin maksavani Nordealle vain minimin (400 €) tai vähän yli, niin että mulle olisi jäänyt tonni käteen. Sillä olisin kuitannut ainakin varausmaksut ja sitten kuukauden päästä olisin jättänyt toisen tonnin samalla tavalla.
Jotenkin vaan tuntui, että en jaksa jos en pääse reissuun, pakko saada jotain odotettavaa. Kova stressi on kestänyt jo pitkään, työuupumus antaa merkkejä ja muutenkin muutoksia elämässä. Etäisesti tunnistin hakevani pakokeinoa arjesta ja olevani palaamassa vanhoihin epäterveisiin toimintatapoihini. Onnistuin pitämään rahat toisella tilillä ja olemaan varaamatta ihan vielä sitä matkaa, vaihtoehdot olin jo haarukoinut, jokainen yhteensä vähän yli 2 tonnia. Ajattelin ansainneeni sen kaiken tämän budjetoinnin ja velkojen maksun jälkeen.
Tässä kohdassa täytyy viimeistään uskoa, että myös terapialla on ollut merkitystä nykyiseen rahankäyttööni (ja velkojen maksuun). Varmaan ensimmäistä kertaa tunnistin, että matkakuumeen taustalla oli jotain ihan muuta, kykenin hillitsemään itseäni seuraavaan terapiakäyntiini ja ottamaan sen puheeksi siellä. Terapeutti osasi pukea sanoiksi sen mitä jo aavistelinkin ja kehoitti painokkaasti unohtamaan matkan ja maksamaan lyhennykset niin kuin alunperin olin suunnitellut.Tiesin hänen olevan oikeassa, mutta silti pitkitin vielä maksuja, kunnes tänään ne lopulta laitoin menemään.
Ensimmäistä kertaa en saanut hyvää oloa maksuista. En, vaikka näin taulukostani kulutusluottojen velkasumman painuneen lopultakin alle 20 tuhannen euron. Todella suuri etappi, enkä tuntenut yhtään iloa 😖 Enkä tunne vieläkään. Enkä tunne iloa siitäkään, että pystyin toimimaan järkevästi. Tässä on nyt vähän työstettävää pään sisällä. Jos jokainen kuukausi tuntuisi tältä, niin eihän tästä mitään tulisi. Pitänee surra muutama päivä tätä menetettyä mielikuvaa ihanasta rentouttavasta lomasta ja sitten kaivaa esiin taas The Total Money Makeover ja palauttaa se oikea asenne ja tuhota nämä helvetin velat lopullisesti! Vihaan niitä!!!😠
Ja kaiken lisäksi sain tällä viikolla muistutuslaskun! Entinen Lindorff, nykyinen Lowell, karhuaa kesäkuista HUSin poliklinikkamaksua. Joka ikinen lasku mitä mun postiluukusta on sisään tullut, on maksettu. Kävin tiliä läpi ja sieltä löytyy vähän tuon laskun päiväyksen jälkeen maksettu HUSin maksu, mutta en millään muista oliko silloin alkukesästä joku muukin käynti kun tämä mistä karhulasku tuli, saattaa olla tai sitten ei. Jokainen päivä töissä on ollut niin kiireinen, että en ole soittoaikana ehtinyt soittaa HUSiin ja kysyä näistä eli että mikä se maksettu sitten on. Mutta ärsyttää ihan luvattoman paljon! Tiedän maksaneeni kaikki tulleet laskut, niin miten hitossa tällainen voi sitten tipahtaa näin monen kuukauden päästä ja kun tosiaan niitä muistutuslaskuja oli tänä vuonna tullut, tähän asti, nolla kappaletta! Korpeaa suunnattomasti tämäkin!
Youtube DV-seuraajilla on budget burnout collab, jossa puhuvat juuri tästä, alla Budget girl Sarahin video. Olisiko näistä vertaistukea?
VastaaPoistahttps://m.youtube.com/watch?v=OHoDBArh6vM
Onko sulla mitään tuollaista reward-systeemiä itsellesi? Että esim nyt kun menit alle 20.000 euron (mikä on ihan Superia!!) niin voisit käyttää jonkun rahasumman ihan turhuuteen?
Kuuntelin tuon videon ja näköjään tämäkin vaihe ”kuuluu” kuvioon 😕 Budget burnout sanoilla googlaamalla löytyi lisääkin aiheesta, en vain ehtinyt tänään(kään) siihen enempää perehtymään.
PoistaMulla ei ole mitään varsinaista reward-systeemiä. Silloin kun saan ylimääräisistä tuloista kerrytettyä hätärahaston puskuriin vähän enemmän rahaa, niin olen niillä saanut palkita itseäni ja ostaa jotain mitä tarvitsen, on se sitten tavara tai palvelu. Esim. kampaajalla kävin niillä rahoilla noin kuukausi takaperin. Eli kaiken sellaisen järkevissä summissa olevan olen saanut sitä kautta hankittua ja tosiaan aika vähän enää edes haluan ostaa mitään ylimääräistä.
Mutta sitten on jonkin verran niitä mitä oikeasti haluaisin, juuri tuo matka yhtenä esimerkkinä. Mutta niiden halujen hintalaput lähtevät lähes tonnista liikkeelle 😔 Eikä oikein ole tarkoituksenmukaista tässä vaiheessa käyttää niin isoja summia itsensä palkitsemiseen. Tosin uudesta sohvasta olisi paljon matkaa pidempään iloa, sohvaa aloin matkasta luopumisen jälkeen himoitsemaan ja sille olisi oikeasti käyttöä. Tän kanssa varmaan sitten taistelen joulukuussa....😄
Piti lisätä, että positiivista tässä tilanteessa on se, että sentään mietin vain maksavani lyhennyksiin minimit ja irrottamaan rahat hankintoihin sitä kautta. Aiemmassa elämässä nämä kaikki olisi jo miettimättä hankittu osamaksuilla...
PoistaToivottavasti saat taisteluasenteen asap takaisin ja osaat iloita siitä, miten huimaa vauhtia velat pienenee ja varallisuus siinä samalla kasvaa :) Tsemppiä ajatusten kanssa, onneksi olet ottanut ne esiin terapiassa ja laitoit lopulta maksut menemään. Kun velat on nollissa niin voit lomailla ilman vähäisintäkään huonoa omatuntoa!
VastaaPoistaSepä se kun sitä velkaa on niin paljon, että kun alkaa miettimään miten ison työn olen jo tehnyt ja silti sen pois maksamiseen menee vielä ikuisuus ja jotenkin se aika tuntuu loputtomalta. Pitäisi vaan olla miettimättä pidemmälle.
PoistaEhkä sekn vähän vaikuttaa kun se asuntolainan lyhennysvapaa lähenee loppuaan ja tahti väistämättä hidastuu reilusti ja siten aika taas pitenee 😔 Ehkä mun pitää kokeilla saisinko jatkettua sitä edes puoli vuotta eteenpäin.
Ymmärrän ahdistuksesi täysin. Jotenkin itsellä kanssa tulee todella epätoivoinen olo velkojen kanssa. Että vaikka kuinka makselee ylimääräisiä suorituksia ym niin TUNTUU että velat lyhenevät siitä huolimatta liian hitaasti, vaikka ne lyhenisivät 1000e kuukaudessa mikä on kuitenkin aikuisten oikeasti todella iso summa rahaa.. Tsemppiä sulle!
PoistaMitä tapahtuisi sen loman jälkeen? Menisi kuukausi ja olisit taas loppu? Ja matka ja rahatkin olisi jo käytetty?
VastaaPoistaToki jotain kivaa ansaitset. Mieti mihin olisi järkevästi rahaa? Tai millä tavalla muuten voisit lieventää stressiäsi?
Auttaisiko hieroja? Joku hetki omaa aikaa? Yksi kylpyläyö lasten kanssa?
Joku juttu, mihin menisi vaikka max 1/4 siitä rahasta, mikä olisi mennyt tuohon miettimääsi matkaan?
Kyllähän järki kertoo ettei se loma olisi ollut mikään ratkaisu ja että en voi laittaa tuollaisia summia tässä vaiheessa yhtään mihinkään ylimääräiseen. Mutta jos mulla olisi järki toiminut kaikki nämä vuodet, niin eihän mulla olisi ikinä ollut tällaista velkamäärää 😄 Ja just se joku vanha minä yrittää vähän nostaa päätään.
PoistaEi auta kuin yrittää keksiä parempia toimintamalleja stressin lieventämiseen. Ideaali olisi, että sen saisi kuriin elämää järjestelemällä, mutta tässä työ- ja perhetilanteessa se tuntuu olevan mahdotonta 🙁
Kysy ihmeessä pankista lisää lyhennysvapaata :). Tässä korkotilanteessa ei ole vielä mikään kiire lyhentää asuntolainaa.
VastaaPoistaMulla vaan oli asuntolainassa valmiiksi jo maksimiaika (25 v.) ja sen lisäksi lainaa on edelleen enemmän kuin asunnon ostohinta oli (sain siis myös varainsiirtoveron ja omatakauksen maksettua asuntolainalla, niin uskomattomalta kuin se edelleen kuulostaa).
PoistaEipä se lyhennysvapaan yrittäminen mitään maksa, vaikka toisaalta kuitenkin haluaisin päästä myös asuntolainaa lyhentämään, niin että se painuisi ”turvalliselle” tasolle.
Minäkin kannustan hakemaan lisää lyhennysvapaata ja jatkaa sitten reippaasti vielä velkojen lyhennystä.
PoistaSitä ei tiedä miten paljon se henkisesti vaikuttaakaan saada muutamia tonneja pois veloista.
Tsemppiä!
Tsemppiä täältä myös!
VastaaPoistaLoma on kyllä kieltämättä aina jotain todella positiivista jotain mitä odottaa. Siinä mielessä voin täysin samaistua tuntemuksiisi. Silloin, kun henkiset ja mikä ettei fyysisetkin voimavarat ovat vähissä, niin tekee mieli vaan oikeasti tehdä sitä mitä mieli tekee ja antaa palttua kaikille fiksuille ja järkeville suunnitelmille. Itse ainakin tuntuu siltä. Jos vaan malttaisi päästä niiden kaikista negatiivisimpien tuntemusten yli ennenkuin tekee mitään, mitä ehkä katuu myöhemmin...