Sisäistä taistelua ja ärsytystä

Oon käynyt kovaa taistelua itseni kanssa. Palkkapäivä oli tiistaina ja tähän asti olen aina heti palkkapäivänä maksanut kaikki lyhennykset. Nyt kuitenkin siirsin rahat vain toiselle tilille ja päivä toisensa jälkeen tutkin matkatarjontaa. Tai oikeastaan se alkoi jo päivää kahta ennen palkkapäivää. (Juuri kun olin julistanut mulla menevän hyvin 😝) Siis aivan vastustamaton halu ostaa matka itselle ja lapsille! Tätä ei ole ollut todella pitkään aikaan ja se selkeästi kuuluu siihen entiseen elämään. Visa-laskun maksoin kun työmatkakulut ja päivärahat tulivat maksuun eli käytännössä en laittanut yhtään omaa rahaa siihen ja sitten suunnittelin maksavani Nordealle vain minimin (400 €) tai vähän yli, niin että mulle olisi jäänyt tonni käteen. Sillä olisin kuitannut ainakin varausmaksut ja sitten kuukauden päästä olisin jättänyt toisen tonnin samalla tavalla.

Jotenkin vaan tuntui, että en jaksa jos en pääse reissuun, pakko saada jotain odotettavaa. Kova stressi on kestänyt jo pitkään, työuupumus antaa merkkejä ja muutenkin muutoksia elämässä. Etäisesti tunnistin hakevani pakokeinoa arjesta ja olevani palaamassa vanhoihin epäterveisiin toimintatapoihini. Onnistuin pitämään rahat toisella tilillä ja olemaan varaamatta ihan vielä  sitä matkaa, vaihtoehdot olin jo haarukoinut, jokainen yhteensä vähän yli 2 tonnia. Ajattelin ansainneeni sen kaiken tämän budjetoinnin ja velkojen maksun jälkeen.

Tässä kohdassa täytyy viimeistään uskoa, että myös terapialla on ollut merkitystä nykyiseen rahankäyttööni (ja velkojen maksuun). Varmaan ensimmäistä kertaa tunnistin, että matkakuumeen taustalla oli jotain ihan muuta, kykenin hillitsemään itseäni seuraavaan terapiakäyntiini ja ottamaan sen puheeksi siellä. Terapeutti osasi pukea sanoiksi sen mitä jo aavistelinkin ja kehoitti painokkaasti unohtamaan matkan ja maksamaan lyhennykset niin kuin alunperin olin suunnitellut.Tiesin hänen olevan oikeassa, mutta silti pitkitin vielä maksuja, kunnes tänään ne lopulta laitoin menemään.

Ensimmäistä kertaa en saanut hyvää oloa maksuista. En, vaikka näin taulukostani kulutusluottojen velkasumman painuneen lopultakin alle 20 tuhannen euron. Todella suuri etappi, enkä tuntenut yhtään iloa 😖 Enkä tunne vieläkään. Enkä tunne iloa siitäkään, että pystyin toimimaan järkevästi. Tässä on nyt vähän työstettävää pään sisällä. Jos jokainen kuukausi tuntuisi tältä, niin eihän tästä mitään tulisi. Pitänee surra muutama päivä tätä menetettyä mielikuvaa ihanasta rentouttavasta lomasta ja sitten kaivaa esiin taas The Total Money Makeover ja palauttaa se oikea asenne ja tuhota nämä helvetin velat lopullisesti! Vihaan niitä!!!😠

Ja kaiken lisäksi sain tällä viikolla muistutuslaskun! Entinen Lindorff, nykyinen Lowell, karhuaa kesäkuista HUSin poliklinikkamaksua. Joka ikinen lasku mitä mun postiluukusta on sisään tullut, on maksettu. Kävin tiliä läpi ja sieltä löytyy vähän tuon laskun päiväyksen jälkeen maksettu HUSin maksu, mutta en millään muista oliko silloin alkukesästä joku muukin käynti kun tämä mistä karhulasku tuli, saattaa olla tai sitten ei. Jokainen päivä töissä on ollut niin kiireinen, että en ole soittoaikana ehtinyt soittaa HUSiin ja kysyä näistä eli että mikä se maksettu sitten on. Mutta ärsyttää ihan luvattoman paljon! Tiedän maksaneeni kaikki tulleet laskut, niin miten hitossa tällainen voi sitten tipahtaa näin monen kuukauden päästä ja kun tosiaan niitä muistutuslaskuja oli tänä vuonna tullut, tähän asti, nolla kappaletta! Korpeaa suunnattomasti tämäkin!