Huh huh, totta se on! Velkalistaltani on maksettu kaikki pikkusälät ja pienet pois, yhteensä 11 eri velkaa, joiden summa tammikuussa oli 6 854,27 €! Olen ihan pyörryksissä vieläkin tästä huikeasta tahdista! Seuraavaksi vuorossa on pienempi keskikokoisista ja siihenkin olen maksanut jo 300 € ja yritän vielä saman verran saada siihen lisää ennen seuraavaa laskua ja sitten toivottavasti kuukauden päästä saan senkin kuitattua kokonaan ja sitten S-pankin lainan kimppuun ja tähtään, että sen saisin syksyllä jo kuitattua kokonaan pois. Hurjaa tahtia suunnittelen ja pienellä kulutuksella mennään, mutta jotenkin olen onnistunut pudottamaan kulutukseni murto-osaan entisestä ja aion pitää siitä tiukasti kiinni. Kunhan nuo keskikokoiset saisin pois, niin isojen kanssa voi sitten tarvittaessa jonakin kuukautena maksaa pelkät minimit ja kuluttaa vähän johonkin muuhunkin, mutta kyllä tämä fiilis näiden velkojen kuittaantumisesta on niin upea, että tällä hetkellä vaikea kuvitella edes löysäävänsä maksutahtia! Todella suosittelen tätä metodia, että velat maksetaan koon mukaan pienimmästä isoimpaan, viis koroista. Tämä toimii! :D
Tähän loistotulokseen siivitti vuosibonukset, joita sain paljon enemmän kuin olin osannut odottaakaan. Suurempia suunnittelematta muutaman laskutoimituksen jälkeen maksoin ”pienet” suoraan pois, pikkusälät joutuivat odottamaan vielä tähän päivään asti loppulaskuja, paitsi MasterCard, jonka kuittasin myös heti pois. Sitten nappasin sivuun rahat uusiin rilleihin, monitehoja ei ihan niin halvalla enää saakaan, joten 750€ upposi niihin ja sitten steriloitiin koira, ostin syksyn tapahtumaan liput koko perheelle (lahja), maksoin lopultakin hammaslääkärilaskun pois (tähän kai oli jäänyt edelliseltä kuulta lähes koko summan verran rahoja, mutta menin summissa vähän sekaisin) ja otin kesän lomamatkaan rahaa sivuun, että edes teoriassa olisi mahdollisuus lähteä. Lentoliput ostettu luonnollisesti luotolla viime vuoden puolella...
Ja sitten olinkin ihan sekaisin budjettini kanssa, rahoja oli siirrelty tileiltä toisille, makseltu mistä mitäkin, yritin pitää bonaribudjetin erillään normikuukausibudjetista ja lopulta en tiennyt enää yhtään mikä oikeastaan oli todellinen tilanteeni. Vaikka miten yritin laskea summia, en saanut niitä täsmäämään ja iso huoli heräsi, että olinkin huomaamatta käyttänyt rahoja jo normibudjetin puolelta ja voi sitä ahdistuksen määrää! Pitkästä aikaa (no menihän tässä varmaan jokunen viikko, kai) palasi se hirveä ahdistuksen möykky rintaan ja sen myötä vasta huomasin sen pysyneen jo hyvän aikaa poissa! Muistin elävästi miltä tuntui kun ei tiennyt mistä rahat laskuihin kaivettuja ja millä eletään palkkapäivään asti. Siispä rakensin budjetin kokonaan uusiksi sisältäen myös bonarit, ja lopulta sieltä löytyi jonkilainen selvyys ja kun vähän pienensin matkaan jätettyä summaa, niin nyt näyttäisi suunnilleen todenmukaiselta tilanteelta. Budjetti on aivan huippukeksintö, enkä tajua miksi ”löysin” sen vasta nyt. On niin paljon helpompi olla kun tietää tarkalleen tilanteensa, laskuihin löytyy rahat ja tietää mikä verran on jäljellä ja mihin sen suunnilleen vielä tarvitsee.
Ihan pikkuisen annoin periksi myös turhuuksille, tilasin muutamia Lonely Planetin matkaoppaita. Kesän matkaa varten, jonka ehkä joudun jättämään välistä ja matkoille, joihin mulla ei tule olemaan varaa useampaan vuoteen. Mutta kun halvalla sai, kaksi yhden hinnalla ja ilmaiset postikulut kun summa oli tarpeeksi iso, niin annoin mennä. Rakastan kirjoja ja rakastan matkojen suunnittelua, joten kun kerran ei ole varaa matkaan, niin toivottavasti suunnittelu ja matkaopaskirjojen selailu antaa riittävästi hyviä fiiliksiä :D Aiempi minä luonnollisesti matkusti velaksi ja matkoja maksettiin pitkään jälkikäteen, nyt pitää opetella etukäteen säästämisen jalo taito ja ennen kuin siihen pääsen, niin velkojen summan pitää vielä rutkasti pienentyä. Ja lisäksi varasin ajan kampaajalle. Ne käynnit lopetin viime syksynä säästääkseni rahaa, mutta nyt voisi kertaalleen käydä vähän siistimässä pehkoa. Mutta oikeastaan muuta täysin tarpeetonta kulutuskohdetta ei tule ihan suoraan mieleeni. Ideoita rahoille mulla kyllä olisi riittänyt enemmän kuin tarpeeksi! Mutta järkevä-minä on nyt selvästi tullut jäädäkseen ja nämä ideat tyrmäsin lähes suorilta, vaikkakin joidenkin todella hyvien ideoiden kohdalla jouduin muutaman kerran miettimään ennen tyrmäystä :D
Vuosi sitten sain myös runsaat bonukset. Maksoin kaksi pienintä luottokorttia tyhjäksi, mutta ne oli kesään mennessä taas tapissa. Maksoin myös jotain osamaksuja pois, mutta melkein heti oli tilalla uudet osamaksusopimukset yhteensä entisiä isommilla summilla. Loput rahat vaan hävisi jonnekin. Onneksi, onneksi koin tämän herätyksen ja pystyin tämän vuoden rahat ohjaamaan huomattavasti järkevämmin (lyhyelläkin varoitusajalla näköjään) ja mikä parasta, uutta velkaa ei tule enää!
Viime viikon työmatkabudjettiin sovitin kasvorasvani ja ravintolassakin otin annoksen, jota oikeasti teki mieli. Päivärahoista jäi silti itselleni ekstraa himpun päälle 50 €, ei huono sekään. Ensi viikolle joudun harkitsemaan tehdäkö sama puuterin kanssa, vai pyrkiäkö maksimoimaan käteen jäävä osuus, että saisin mahdollisimman paljon työnnettyä lisää rahaa nyt pienimmän velan poismaksamiseen.
Palkankorotusasia on muuten vieläkin auki. Tulossa olisi noin puolet siitä mitä pyysin, mutta en ole siihen tyytyväinen ja perusteet selvästi pyytämäänikin summaa korkeampaan palkkaan on olemassa. Nyt en aio antaa suoraan periksi, vaan ensimmäistä kertaa esitin perustellun vastapyynnön ja olin aika tiukkana asiasta. Toivottavasti johtaisi hyvään lopputulokseen, mutta sitä tietoa joutunee taas odottamaan pidempään.
Palkkani ei ole mikään hirmuisen suuri, käteen tulee n. 2 100 € kuukaudessa (brutto vähän päälle 3 000 €) ja sen lisäksi saan elatusmaksut kolmesta lapsesta, muutaman kympin päälle minimielarin eli yhteensä 500 € ja vielä kuukauden verran lapsilisät kolmesta, vajaa 500 € ja siitä häviää kohta siis 200 €, kun lasten kasvaessa aina isoin summa lähtee pois. Eli en tosiaan millään jättituloilla näitä velkojani maksele. Asumiskulut ovat n. 1 060 €, josta tosin juuri nyt lainan lyhennyksen osuus uppoaa velkoihin niiden normaalien lyhennysten lisäksi. Ja menoja kolmen ison lapsen kanssa riittää...
tiistai 27. maaliskuuta 2018
sunnuntai 18. maaliskuuta 2018
Toinen katsaus, velat lyhentyneet 1347,92 €
Nyt alkaa olla taas tämän budjettikuukauden summat selvillä ja velat
lyhentyneet tällä erää 1347,92 €! Ja mikä parasta, en edelleenkään ole
tehnyt yhtään lisää velkaa ja kaikki laskut on maksettu ajallaan! Yhtään
muistutuslaskuja ei ole tälle vuodelle tullut ja nyt tuntuisi jo
suorastaan oudolta saada sellaisia! Tiistaina tulee palkka ja pääsen
laittamaan taas uudet lyhennykset maksuun, kuukauden kohokohta siis
tiedossa :D
Laitan tähän vielä velkojen tämän hetkisen tilanteen näkyville.
Laitan tähän vielä velkojen tämän hetkisen tilanteen näkyville.
perjantai 16. maaliskuuta 2018
(Palkkaa) odottavan aika on niiiin pitkä
Tiistaina on lopultakin se jo melkein viime palkkapäivästä asti odotettu seuraava palkkapäivä ja aika matelee niin hitaasti! Toki olen jo maksusuunnitelmat valmiiksi tehnyt, mutta nyt oman jännitysmomenttinsa tähän tuo tieto, että vuosibonukset ovat myös tulossa maksuun. Mutta summaa en tiedä vieläkään ja se voi olla melkein mitä vaan, ihan olematon tai todella reilu. Olisi kiva päästä sekin etukäteen budjetoimaan, ettei vanha tuhlari vahingossakaan ehtisi nostaa päätään, jos ja kun tilaisuus koittaa!
Mahdollisesta palkankorotuksestakaan ei ole kuulunut vielä mitään. Vaikka tiedän siinä aina kestävän, niin en nyt millään jaksaisi enää odottaa tietoa. Päivärahojakin odotan vielä maksuun. Tuntuu olevan pelkkää odottamista vaan.
Muuten näyttäisin selvinneen kuukauden lähes budjettini rajoissa, vaikka päiviä onkin vielä jäljellä. Budjetin ulkopuolelle jääneitä menoja olen saanut katettua aika hyvin ekstratuloilla, joista isoin oli oikeastaan täysin odottamaton. Syksyllä toimitin takuuhuoltoon elektronisen laitteen (luonnollisesti luotolla ostetun, mutta nyt jo sentään maksetun) ja monen mutkan, erittäin huonon asiakaspalvelun ja kuluttuja-asiamiehen neuvojen avulla päädyimme kaupanpurkuun lopulta nyt maaliskuussa (olisi pitänyt saada uusi tuote tilalle) ja koko alkuperäinen kauppasumma palautui tililleni, reilut 300 €. Yhden satasen laitoin ylimääräisenä lyhennyksenä vielä Svean laskuun ja toisella hain eläimille ruokasäkit. Olin kokonaan unohtanut budjetoida eläinten kulut, joten nämäkin tulivat nyt budjetin ulkopuolelta katettua. Lisäsin niille oman rivin tulevaan budjettiin sen oikean budjetin puolelle. En oikeastaan edelleenkään ymmärrä miten saatoin ne unohtaa kun päivittäin kuitenkin jaloissa pyörivät :D Maksoin myös hätärahastooni takaisin lapsen lääkärikeikasta puuttumaan jääneet 24 €, joten sillä tilillä on taas täydet 1000 € (+ sille kertynyt 0,11 € korko) :D Suunnilleen on myös ne ison hammaslääkärilaskun rahat kasassa, kunhan ne päivärahat vielä ilmestyvät tilille, joten sitä en onneksi joudu palkasta maksamaan.
Ensi viikolle on taas tiedossa työmatkaa ja ajattelin sisällyttää työmatkabudjettiin kasvorasvani, joka alkaa olla lopussa. Järkeilin, että voin jatkaa saman rasvan käyttöä, jos saan sen mahtumaan työmatkabudjettiini eli saan senkin kulut katettua päivärahoista. Sillähän ei varsinaisesti olisi mitään tekoa niiden kulujen kanssa, mutta kun se on lentokenttäostos, niin sittenhän se tavallaan kuuluu siihen työmatkaan, ja voin sen varjolla perustella sen oston itselleni, eikö niin? :D
Mahdollisesta palkankorotuksestakaan ei ole kuulunut vielä mitään. Vaikka tiedän siinä aina kestävän, niin en nyt millään jaksaisi enää odottaa tietoa. Päivärahojakin odotan vielä maksuun. Tuntuu olevan pelkkää odottamista vaan.
Muuten näyttäisin selvinneen kuukauden lähes budjettini rajoissa, vaikka päiviä onkin vielä jäljellä. Budjetin ulkopuolelle jääneitä menoja olen saanut katettua aika hyvin ekstratuloilla, joista isoin oli oikeastaan täysin odottamaton. Syksyllä toimitin takuuhuoltoon elektronisen laitteen (luonnollisesti luotolla ostetun, mutta nyt jo sentään maksetun) ja monen mutkan, erittäin huonon asiakaspalvelun ja kuluttuja-asiamiehen neuvojen avulla päädyimme kaupanpurkuun lopulta nyt maaliskuussa (olisi pitänyt saada uusi tuote tilalle) ja koko alkuperäinen kauppasumma palautui tililleni, reilut 300 €. Yhden satasen laitoin ylimääräisenä lyhennyksenä vielä Svean laskuun ja toisella hain eläimille ruokasäkit. Olin kokonaan unohtanut budjetoida eläinten kulut, joten nämäkin tulivat nyt budjetin ulkopuolelta katettua. Lisäsin niille oman rivin tulevaan budjettiin sen oikean budjetin puolelle. En oikeastaan edelleenkään ymmärrä miten saatoin ne unohtaa kun päivittäin kuitenkin jaloissa pyörivät :D Maksoin myös hätärahastooni takaisin lapsen lääkärikeikasta puuttumaan jääneet 24 €, joten sillä tilillä on taas täydet 1000 € (+ sille kertynyt 0,11 € korko) :D Suunnilleen on myös ne ison hammaslääkärilaskun rahat kasassa, kunhan ne päivärahat vielä ilmestyvät tilille, joten sitä en onneksi joudu palkasta maksamaan.
Ensi viikolle on taas tiedossa työmatkaa ja ajattelin sisällyttää työmatkabudjettiin kasvorasvani, joka alkaa olla lopussa. Järkeilin, että voin jatkaa saman rasvan käyttöä, jos saan sen mahtumaan työmatkabudjettiini eli saan senkin kulut katettua päivärahoista. Sillähän ei varsinaisesti olisi mitään tekoa niiden kulujen kanssa, mutta kun se on lentokenttäostos, niin sittenhän se tavallaan kuuluu siihen työmatkaan, ja voin sen varjolla perustella sen oston itselleni, eikö niin? :D
perjantai 9. maaliskuuta 2018
Maksusuunnitelmia ja työmatkakokemuksia
Ymmärrän erittäin hyvin mihin perustuu tuo idea maksaa velat pienimmästä suurimpaan koroista välittämättä. Sillä on mieletön psykologinen vaikutus kun alkaa näkemään noita velkoja kuitattuina ja yksittäisten velkojen lukumäärä vähenee lupaavasti!
Mullakin kaikki tähän asti kokonaan maksetut ovat olleet korottomia ja aluksi tuntui hölmöltä maksaa ne ensimmäisenä pois. Mutta fakta on se, että jos niihin menneet rahat olisin maksanut esim. korkeimman koron perusteella Resurs Bankin lainaan, niin en käytännössä näkisi mitään eroa lähtötilanteeseen, ainoastaan minimaalisesti pienentyneen kokonaissumman, joka tuskin motivoisi tällaiseen pihistelyyn ja rahan venyttämiseen, mitä nyt teen saadakseni talouteni hallintaan. Vaan päinvastoin, luovutusfiilikset pääsisivät pinnalle ja olisin varmaan jo jättänyt leikin sikseen.
Nyt taas rakastan kurkkia taulukostani mitä olen jo maksanut ja suunnitella miten nopeasti saan seuraavat kuitattua pois, enkä malttaisi odottaa seuraavaa palkkapäivää, että pääsen laittamaan uudet erät maksuun ja pääsen kuittaamaan taas jotakin kokonaan maksetuksi. Katselen taulukkoa useita kertoja päivittäin ja iloitsen edistyksestä, mutta silti hetkittäin kun testailen eri kombinaatioita ja niiden vaikutusta kokonaissummaan, meinaa epätoivo nostaa päätään. Menee ikuisuus ennen kuin tuo kaikki velka on kuitattu :(
Seuraavaksi lähtee ainakin Elisan pienempi maksu, jota on tällä hetkellä maksamatta 377,58 €, voisinkin tilata siitä jo pikku hiljaa loppulaskun odottelemaan. Yksi erä siitä tulee vielä ennen palkkaa ja loppulaskua maksuun. Tämä on jäljellä oleva summa aikuiselle lapselleni ostamasta puhelimesta ja nyt kun hänen kanssaan olen käynyt näitä raha-asioitani jonkin verran läpi (ja hänkin harjoittelee nyt budjetin tekoa ja sen mukaan elämistä ;-)), niin sovittiin, että hän maksaa minulle nyt puhelimestaan 200 € ja minä maksan sitten loput eli omaa rahaani tuohon ei mene onneksi enää ihan noin paljoa!
Pieni MasterCard on myös ajatuksissa kuitata kokonaan pois, sitä on nyt maksamatta vielä 434,91 €. Tosin helmikuu oli lyhennysvapaa, joten siihen tulee jonkin verran vielä korkoja päälle. Asuntolainan lyhennysvapaa vapautti n. 500 € lisää velkojen maksuun (tässä kuussa ensimmäistä kertaa koko summalla kun viime kuussa otettiin vielä kulut pois päältä), joten se ei ihan riitä näihin molempiin, mutta varmaan uskaltaudun maksamaan masterinkin kuitenkin vaan kokonaan pois.
Sitten se isompi Elisan lasku tulee lapsille ostetun MacBookin lyhennyksistä. Tämän on kuitenkin vanhin kotona asuva ominut täysin itselleen, joten pohdittuani mitä tuolle laskulle teen, niin päädyin kahteen vaihtoehtoon. Joko myyn koneen pois, sillä katsoin saavani siitä suunnilleen jäljellä olevien maksujen verran myydessäni sen tai sitten lapsi saa lunastaa sen itselleen. Juteltiin ja kerroin vaihtoehdot ja totesin, että olen jo maksanut koneesta normaaliläppärin verran mikä vanhemman (ehkä) kuuluu lapselle ostaa, joten diili on oikeastaan ihan reilu. Hän mietittyään asiaa päätyi haluamaan koneen ja maksaa siitä minulle 700 € (seuraavan parin kuukauden sisällä). Maksettavaa koneesta on vielä 720,28 €, joten yhden erän päästä mun pitäisi vapautua sen maksusta, joka tarkoittaa, että tällä suunnitelmalla pikkusälät on jo ihan pian poissa!
Lopuille summille ei sitten löydykään enää neuvotteluvaraa, ne kuuluvat ihan rehellisesti vain mulle :D
Tämän viikon työmatkalla onnistuin köyhäilemään ihan kohtuullisesti aika hyvällä tasapainolla. Kävin kertaalleen syömässä matkakumppanien kanssa (suunnilleen listan halvin annos minkä voi edes kuvitella syövänsä ja lasi viiniä) ja viinilasit toisenakin iltana. Muiden siirtyessä ravintolaan, kävin kaupasta ostamassa itselleni valmissalaatin ja nautiskelin hotellihuoneen hiljaisuudesta, kiireettömyydestä ja omasta rauhasta.
Hotellihuoneeni maksoi lopulta työkaverini (sovittiin etukäteen) ja kaikki muut kulut maksoin työmatkoille jättämälläni luottokortilla. Pidän erillistä ”työmatkabudjettia”, mikä tarkoittaa, että kaikkien omien kulujen täytyy aina jäädä alle päivärahojen summan ja tietysti mitä enemmän, sitä parempi. Matkalaskun teen heti ensimmäisenä työmatkan jälkeisenä päivänä, ja maksan kaikki takaisin kortille heti kun ne minulle maksetaan.
Laskin kaiken kulutukseni tältä matkalta ja päivärahoista jää ”ylimääräistä” 130 € tienestiksi! Ei huono ollenkaan, enkä varsinaisesti kokenut jääneeni edes mistään paitsi. Ne rahat tulevat ensi viikolla maksuun ja niille taatusti löytyy jo käyttökohde. Sen hammaslääkärilaskun eräpäivän lopulta (kaksi päivää eräpäivän jälkeen) sain siirrettyä palkkapäivään, mutta tarkoitus on riipiä siihen rahat jo ennen sitä ja tuossa on hyvä alku. Nyt kun saisi vielä sen tavaroiden myyntifiiliksen jostain nousemaan...
Mullakin kaikki tähän asti kokonaan maksetut ovat olleet korottomia ja aluksi tuntui hölmöltä maksaa ne ensimmäisenä pois. Mutta fakta on se, että jos niihin menneet rahat olisin maksanut esim. korkeimman koron perusteella Resurs Bankin lainaan, niin en käytännössä näkisi mitään eroa lähtötilanteeseen, ainoastaan minimaalisesti pienentyneen kokonaissumman, joka tuskin motivoisi tällaiseen pihistelyyn ja rahan venyttämiseen, mitä nyt teen saadakseni talouteni hallintaan. Vaan päinvastoin, luovutusfiilikset pääsisivät pinnalle ja olisin varmaan jo jättänyt leikin sikseen.
Nyt taas rakastan kurkkia taulukostani mitä olen jo maksanut ja suunnitella miten nopeasti saan seuraavat kuitattua pois, enkä malttaisi odottaa seuraavaa palkkapäivää, että pääsen laittamaan uudet erät maksuun ja pääsen kuittaamaan taas jotakin kokonaan maksetuksi. Katselen taulukkoa useita kertoja päivittäin ja iloitsen edistyksestä, mutta silti hetkittäin kun testailen eri kombinaatioita ja niiden vaikutusta kokonaissummaan, meinaa epätoivo nostaa päätään. Menee ikuisuus ennen kuin tuo kaikki velka on kuitattu :(
Seuraavaksi lähtee ainakin Elisan pienempi maksu, jota on tällä hetkellä maksamatta 377,58 €, voisinkin tilata siitä jo pikku hiljaa loppulaskun odottelemaan. Yksi erä siitä tulee vielä ennen palkkaa ja loppulaskua maksuun. Tämä on jäljellä oleva summa aikuiselle lapselleni ostamasta puhelimesta ja nyt kun hänen kanssaan olen käynyt näitä raha-asioitani jonkin verran läpi (ja hänkin harjoittelee nyt budjetin tekoa ja sen mukaan elämistä ;-)), niin sovittiin, että hän maksaa minulle nyt puhelimestaan 200 € ja minä maksan sitten loput eli omaa rahaani tuohon ei mene onneksi enää ihan noin paljoa!
Pieni MasterCard on myös ajatuksissa kuitata kokonaan pois, sitä on nyt maksamatta vielä 434,91 €. Tosin helmikuu oli lyhennysvapaa, joten siihen tulee jonkin verran vielä korkoja päälle. Asuntolainan lyhennysvapaa vapautti n. 500 € lisää velkojen maksuun (tässä kuussa ensimmäistä kertaa koko summalla kun viime kuussa otettiin vielä kulut pois päältä), joten se ei ihan riitä näihin molempiin, mutta varmaan uskaltaudun maksamaan masterinkin kuitenkin vaan kokonaan pois.
Sitten se isompi Elisan lasku tulee lapsille ostetun MacBookin lyhennyksistä. Tämän on kuitenkin vanhin kotona asuva ominut täysin itselleen, joten pohdittuani mitä tuolle laskulle teen, niin päädyin kahteen vaihtoehtoon. Joko myyn koneen pois, sillä katsoin saavani siitä suunnilleen jäljellä olevien maksujen verran myydessäni sen tai sitten lapsi saa lunastaa sen itselleen. Juteltiin ja kerroin vaihtoehdot ja totesin, että olen jo maksanut koneesta normaaliläppärin verran mikä vanhemman (ehkä) kuuluu lapselle ostaa, joten diili on oikeastaan ihan reilu. Hän mietittyään asiaa päätyi haluamaan koneen ja maksaa siitä minulle 700 € (seuraavan parin kuukauden sisällä). Maksettavaa koneesta on vielä 720,28 €, joten yhden erän päästä mun pitäisi vapautua sen maksusta, joka tarkoittaa, että tällä suunnitelmalla pikkusälät on jo ihan pian poissa!
Lopuille summille ei sitten löydykään enää neuvotteluvaraa, ne kuuluvat ihan rehellisesti vain mulle :D
Tämän viikon työmatkalla onnistuin köyhäilemään ihan kohtuullisesti aika hyvällä tasapainolla. Kävin kertaalleen syömässä matkakumppanien kanssa (suunnilleen listan halvin annos minkä voi edes kuvitella syövänsä ja lasi viiniä) ja viinilasit toisenakin iltana. Muiden siirtyessä ravintolaan, kävin kaupasta ostamassa itselleni valmissalaatin ja nautiskelin hotellihuoneen hiljaisuudesta, kiireettömyydestä ja omasta rauhasta.
Hotellihuoneeni maksoi lopulta työkaverini (sovittiin etukäteen) ja kaikki muut kulut maksoin työmatkoille jättämälläni luottokortilla. Pidän erillistä ”työmatkabudjettia”, mikä tarkoittaa, että kaikkien omien kulujen täytyy aina jäädä alle päivärahojen summan ja tietysti mitä enemmän, sitä parempi. Matkalaskun teen heti ensimmäisenä työmatkan jälkeisenä päivänä, ja maksan kaikki takaisin kortille heti kun ne minulle maksetaan.
Laskin kaiken kulutukseni tältä matkalta ja päivärahoista jää ”ylimääräistä” 130 € tienestiksi! Ei huono ollenkaan, enkä varsinaisesti kokenut jääneeni edes mistään paitsi. Ne rahat tulevat ensi viikolla maksuun ja niille taatusti löytyy jo käyttökohde. Sen hammaslääkärilaskun eräpäivän lopulta (kaksi päivää eräpäivän jälkeen) sain siirrettyä palkkapäivään, mutta tarkoitus on riipiä siihen rahat jo ennen sitä ja tuossa on hyvä alku. Nyt kun saisi vielä sen tavaroiden myyntifiiliksen jostain nousemaan...
keskiviikko 7. maaliskuuta 2018
Karu totuus, velat lukuina
No niin, huomaan että mua ahdistaa kirjoittaa tänne, koska mua ahdistaa ajatus, että joutuisin kertomaan velkasummat. Siispä päätin julkaista ne.
Olen jakanut velkani viiteen ryhmään. (Kuudes olisi asuntolaina, mutta sen rinnastan vuokran maksuun, joten sitä en murehdi.)
Aikuisiän opiskelu onkin yksi iso osasyy velkoihini, sillä asumistuki, opintotuki ja -laina eivät yksinkertaisesti riittäneet useamman lapsen yksinhuoltajana elämiseen ja rahoitin elämämme kaikella mahdollisella lainarahalla, mitä suinkin irti sain.
Näistä veloistani siis koen, että opintolaina on ok velkaa ja muista veloista perusteltuja (entisen elämän velkoja aivan liian pienistä tuloista ja perheestä johtuen) ehkä noin 16 - 18 tuhatta euroa. Asunnon remonttiin ja muuttoon liittyviin kuluihin (osa ei todellakaan heti tarpeellista) meni n. 4 tuhatta euroa (pitäisi nekin kulut joskus laskea erikseen, tuo on vain arvio ja olen vasta ymmärtänyt, miten huono olen arvioimaan rahasummia).
Mutta se loppu on sitten kyllä ihan muuta kuin tarpeellista velkaa :-/
Olen jakanut velkani viiteen ryhmään. (Kuudes olisi asuntolaina, mutta sen rinnastan vuokran maksuun, joten sitä en murehdi.)
- Pikkusälät on ne, jotka tammikuun alussa (kun tämän herätyksen koin) päätin kuitata mahdollisimman nopeasti pois.
- Pienet on vuorossa heti perään ja sitten kun nämäkin ovat poissa, alkaa raha kuukausittain ehkä riittämään vähän paremmin. Isoa parannusta ei kuitenkaan ole tiedossa, sillä yksi lapsilisä loppuu piakkoin yhden lapsista täyttäessä 17 vuotta.
- Keskikokoiset vaativat jo vähän enemmän aikaa (ilman ihmettä), mutta niiden jälkeen on jo selvästi parempi tilanne.
- Isot vievätkin sitten reippaammin aikaa ja siinä vaiheessa kun niiden kimppuun pääsen, on Nordean laina varmaan jo pienempi kuin Resurs Bankin. Mutta aion kuitenkin panostaa silloin Resursin lyhennyksiin, koska siinä on huomattavasti suurempi korko ja Nordea nykyiselläkin maksuerällä onjoka tapauksessa maksettu noin 3,5 vuodessa pois.
- Opintolainat saavat odottaa vuoroaan niin kauan kuin suinkin pystyn niitä lykkäämään, niistä en juurikaan murehdi eli ovat vuorossa viimeisinä. En siis lyhennä niitä tällä hetkellä ollenkaan. Pienempi on jo 20 vuotta vanha, ihme ettei pankki kysele sen perään. Olen siis opiskellut aikuisena (isompi laina tältä ajalta) ja koska viimeisimmät opinnot ovat vielä kesken, niin siksi ei ole tarvinnut näitä nyt lyhennellä, vaikka töissä olenkin.
Aikuisiän opiskelu onkin yksi iso osasyy velkoihini, sillä asumistuki, opintotuki ja -laina eivät yksinkertaisesti riittäneet useamman lapsen yksinhuoltajana elämiseen ja rahoitin elämämme kaikella mahdollisella lainarahalla, mitä suinkin irti sain.
Näistä veloistani siis koen, että opintolaina on ok velkaa ja muista veloista perusteltuja (entisen elämän velkoja aivan liian pienistä tuloista ja perheestä johtuen) ehkä noin 16 - 18 tuhatta euroa. Asunnon remonttiin ja muuttoon liittyviin kuluihin (osa ei todellakaan heti tarpeellista) meni n. 4 tuhatta euroa (pitäisi nekin kulut joskus laskea erikseen, tuo on vain arvio ja olen vasta ymmärtänyt, miten huono olen arvioimaan rahasummia).
Mutta se loppu on sitten kyllä ihan muuta kuin tarpeellista velkaa :-/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)