tiistai 27. helmikuuta 2018

Stressiä, ahdistusta ja hätävararahaa

Palkkapäivä on pelkkä muisto vaan ja niukalla linjalla jatketaan. Viime viikonloppuna oli tarkoitus laittaa tavaraa myyntiin, että saisin kasaan kahdesta isosta laskusta vielä puuttuvat rahat, mutta en vain kerta kaikkiaan saanut aikaiseksi, kaikki tuntui niin ankealta. Julkisen terveydenhuolloin maksuja molemmat, mutta yhteensä lähes 350 € ja eräpäivät kolkuttelevat. Eikä niitäkään rahoja ole vielä näkynyt, joita olin ajatellut viimeisenä mahdollisuutena niihin käyttää. Ja siis onhan tämä tunne tosi tuttu, tällaista se on ollut suurimman osan laskuja kanssa jo pitkään, vuosia oikeastaan, jatkuva stressi siitä mistä rahaa taikoo laskuihin. Mutta kun mä olen omassa mielessäni jo paljon pidemmällä tässä suosta nousemisesta ja hienosti tehnyt budjetin (vaikka nämä laskut eivät siihen mitenkään mahtuneetkaan eli tämä oli kyllä tiedossa), niin alkoi ihan todella masentamaan ja ahdistamaan. Voi kun tämän kuukauden jälkeen saisin kaikki jo jotenkin sopimaan budjetin sisään eli tulot riittäisivät jedes jotenkuten kaikkeen ihan välttämättömään. Asioilla on taipumus järjestyä, uskon vahvasti, joten eiköhän tämä tästä. Pitäisi löytää vähän uutta potkua jostain ja ahdistuksen sijaan saada taas se toivo esille.

Ensi viikolla tiedossa työmatkaakin ja hotelli ja taksit pitäisi maksaa itse, sekä tietysti syömiset. Niiltä työmatkoille jätetyiltä luottokorteilta löytyy sen verran jo käyttövaraa, että taksit ja syömiset varmaan saan katettua. Täytyy vaan pitää tarkasti kirjaa, että en kuluta ruokaan yms. ainakaan päivärahaa enemmän ja mieluiten tietysti reippaasti alle, että vähän saisi ekstraa käteen ja korteille kuittaan käytetyt summat heti kun ne saan takaisin. Mutta hotelliöistä en oikein tiedä miten ne hoidan. Maksu on lähemmäs 400 € ja ainoa mistä sen itse voin maksaa, on hätävararahani. Mutta mitä sitten, jos ennen takaisin saantia tuleekin oikea tarve niille rahoille, eikä jäljellä oleva riitäkään? Yleensä viikon verran joudun rahoja odottelemaan takaisin. Tai sitten on pakko kysyä, jos joku työkaveri voi ottaa minunkin osuuden kortilleen 😕

Palkankorotuspyyntö on töissä vetämässä, mutta vastausta joutuu aina odottelemaan ennemmin viikkoja kuin päiviä. Jotain pitäisi varmuudella tulla lisää, mutta vähän jännittää tuleeko lähellekään mitä pyysin. Pienet palkankorotukset ei juuri nettopalkassa näy ja toivon todella, että saisin sitä käteen tulevaakin osuutta vähän kasvamaan, vaikka tässä konkurssissa jokainen euro on tietysti kotiinpäin.

Viime viikolla hätävararahani pääsikin ensimmäistä kertaa tosi toimiin! Lapselle sattui tapaturma ja mentiin suoraan lääkäriin ja olipa ihanaa, kun ei tarvinnut jännittää loppusummaa ja miettiä riittääkö kortilla varmasti kate! Kassalle mennessä siirsin hätävaratililtä rahaa käyttötilille ja maksoin debit-kortilla koko summan pois. Epäilin, että vakuutus ei kata ihan kaikkea, joten annoin muutaman kympin mennä käyttötililtä. Näin kävikin, kyynärsauvoja ei korvattu ja nyt kun palautin korvaussumman takaisin hätävaratilille, jäi tuhannen euron saldosta puuttumaan vain 26 €. Sen saan toivottavasti paikattua jo ennen seuraavaa palkkapäivää, mutta viimeistään silloin.

Lapset eivät tykkää yhtään tästä äidin uudesta rahankäyttötavasta ja budjetista. Olen ikätasoisesti avannut syytä, tosin varsinkin nuoremmille paljon pehmentäen, että meillä on joskus sitten paljon rahaa käytettävissä. Tavallaan ovat kiinnosteita, mutta silti aika paljon saan kuulla valitustakin, joka ei tosiaan sekään hirveästi piristä mun mieltäni. Onneksi ei enää ihan päivittäistä valitusta sentään. Mutta tiukkana on nyt pysyttävä, haluan lopullisesti päästä eroon tästä alati jäytävästä stressistä, se on niin kuluttavaa!

9 kommenttia:

  1. En nyt tiedä lapsiesi ikää, mutta lapsille kannattaa kyllä selvittää perheen rahatilanne (toki ikätasoisesti). Jo nuorempikin asian ymmärtää, vaikka kukapa ei ärsyyntyisi siitä,jos yhtäkkiä ei saakaan mitä haluaa.

    Tilanteesi kuulostaa vähän äitini tilanteelta silloin, kun vanhempani erosivat. Vaikka rahatilanne ei ennen eroakaan ollut ihmeellinen,oli se toki eron jälkeen vielä huonompi. Eron aikaan olin teini-iässä ja toki halusin kaikkea ja olin toki valmis myös itse tekemään kesöisin töitä niin paljon kuin mahdollista, koska ymmärsin että kaikkea en vaan saa.

    Mutta silti nyt aikuisena mietin, että äitini olisi voinut vähän paremmin selittää perheemme rahatilannetta minulle. Ei tietenkään kaataa huolia niskaani, mutta rehellisesti kertoa asiasta. Ei ehkä olisi käynyt niin, että sain 100€ käteen ja ostin sillä takin. Siis yhden vaivaisen takin, kun samalla summalla olisin saanut paljon enemmänkin..

    Välillä näin avaamattomia luottokorttilaskuja jossain ja kyllä se vaan silloinkin itseäni huoletti, koska ymmärsin mitä ne ovat. Olisin voinut suhtautua asiaan edes vähän järkevämmin, jos asiaa olisi minulle selitetty.

    Puhu siis lastesi kanssa, erityisesti niiden jotka jo asiaa ymmärtävät. Ja tsempit sinulle. Tuohon ei ole mitään muuta tapaa kuin vaan pysyä budjetissa ja lyhentää velkoja.

    VastaaPoista
  2. Pyydä maksuaikaa noille terveydenhuollon laskuille, se hoituu kätevästi puhelimella. Itse soitin aikanaan äitini sairaalalaskuista ja saimme kuusi viikkoa lykättyä laskujen erä päivää!

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä että hyvä kun pidät lapset mukana prosessissa. Meilläkin keskustellaan viidesluokkalaisen (joka asuu joka toinen viikko meillä) kanssa paljon siitä, mitä on järkevää ostaa ja koska. Ja miten paljon suhataan autolla muutaman kymmenen kilometrin matkoja edestakaisin jne. ;)

    VastaaPoista
  4. Kannatan anonyymin ajatusta koittaa saada maksuaikaa niille laskuille. Niin vaikeaa ja nöyryyttävää se onkin tarttua siihen puhelimeen, mutta uskon, että sun stressi hetkellisesti vähenee, ja voit vaikka palkita itsesi alkamalla laittamaan niitä tavaroita myyntiin.

    VastaaPoista
  5. Samaa kannustan täältä: soita ja sovi eräpäivän siirrosta! Se on laskuttajan päästä mitä suurimmalla todennäköisyydellä yksi tai kaksi klikkausta ja asia on pois päiväjärjestyksestä.

    Miksi vakuutus ei korvannut kyynärsauvojen vuokraa? =O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuvälineitä ei kuulemma korvata ollenkaan. Yritin toki hakea niistäkin korvausta, mutta soitettiin ja kerrottiin, että ei kuulu korvauksen piiriin :-/

      Poista
    2. Onpa ikävästi rajattu vakuutus. :-( Monesti tapaturmavammoissa korvataan tapaturmavakuutuksessa ensimmäinen ortopedinen tuki tai sidos ja kyynärsauvojen vuokra.

      Poista
    3. Onneksi edes se ortopedinen tuki meille korvattiin, se oli vielä sauvoja kalliimpi!

      Poista
  6. Kiitos kaikista kommenteista!

    Kyllä lapset tietävät, että velkoja maksan pois ja siksi olen alkanut seuraamaan mihin rahat kuluvat ja tehnyt budjetin ja puhun ylipäänsä paljon kuluttamisesta ja valinnoista. Summia en tietenkään voi kertoa heille. Uskon, että pidemmän päälle saan heidätkin oppimaan järkevää rahankäyttöä (kunhan nyt ensin itsekin sen sisäistän kunnolla), mikä on tulevaisuutta ajatellen loistava oppi ja vielä ehdin vähän heihin vaikuttamaan. Mutta koska rahan(velan)käyttöni on tosiaan ollut aika huoletonta ja ovat vähän liiankin helposti saaneet haluamansa, niin onhan se kapina ihan ymmärrettävää. Mutta ei auta, nyt pysyn tiukkana. Vain todella tarpeeseen ostetaan tällä hetkellä.

    En halunnut siirtää niitä eräpäiviä kun se tuntuisi vaan ongelman siirtämiseltä ja ne laskut ei kuitenkaan minnekään häviä. Pienemmällä, reilun sadan euron laskulla olikin tänään jo eräpäivä, joten päädyin maksamaan sen pois rahoilla, jotka olen jättänyt loppukuun laskulle (sille jonka ensimmäistä kertaa maksoin helmikuussa melkein ajoissa). Nyt on sitten hetki aikaa taas muuttua rahaksi, ja tiukan paikan tullen maksan sen vasta palkkapäiväna (noin viikon myöhässä), ja vain jos kerta kaikkiaan ei mitenkään muuten onnistu. Toisen laskun eräpäivään on vielä viisi päivää ja toivon, että sitäkään ei tarvitsisi siirtää, mutta katsotaan,

    VastaaPoista