Palkkapäivä on pelkkä muisto vaan ja niukalla linjalla jatketaan. Viime viikonloppuna oli tarkoitus laittaa tavaraa myyntiin, että saisin kasaan kahdesta isosta laskusta vielä puuttuvat rahat, mutta en vain kerta kaikkiaan saanut aikaiseksi, kaikki tuntui niin ankealta. Julkisen terveydenhuolloin maksuja molemmat, mutta yhteensä lähes 350 € ja eräpäivät kolkuttelevat. Eikä niitäkään rahoja ole vielä näkynyt, joita olin ajatellut viimeisenä mahdollisuutena niihin käyttää. Ja siis onhan tämä tunne tosi tuttu, tällaista se on ollut suurimman osan laskuja kanssa jo pitkään, vuosia oikeastaan, jatkuva stressi siitä mistä rahaa taikoo laskuihin. Mutta kun mä olen omassa mielessäni jo paljon pidemmällä tässä suosta nousemisesta ja hienosti tehnyt budjetin (vaikka nämä laskut eivät siihen mitenkään mahtuneetkaan eli tämä oli kyllä tiedossa), niin alkoi ihan todella masentamaan ja ahdistamaan. Voi kun tämän kuukauden jälkeen saisin kaikki jo jotenkin sopimaan budjetin sisään eli tulot riittäisivät jedes jotenkuten kaikkeen ihan välttämättömään. Asioilla on taipumus järjestyä, uskon vahvasti, joten eiköhän tämä tästä. Pitäisi löytää vähän uutta potkua jostain ja ahdistuksen sijaan saada taas se toivo esille.
Ensi viikolla tiedossa työmatkaakin ja hotelli ja taksit pitäisi maksaa itse, sekä tietysti syömiset. Niiltä työmatkoille jätetyiltä luottokorteilta löytyy sen verran jo käyttövaraa, että taksit ja syömiset varmaan saan katettua. Täytyy vaan pitää tarkasti kirjaa, että en kuluta ruokaan yms. ainakaan päivärahaa enemmän ja mieluiten tietysti reippaasti alle, että vähän saisi ekstraa käteen ja korteille kuittaan käytetyt summat heti kun ne saan takaisin. Mutta hotelliöistä en oikein tiedä miten ne hoidan. Maksu on lähemmäs 400 € ja ainoa mistä sen itse voin maksaa, on hätävararahani. Mutta mitä sitten, jos ennen takaisin saantia tuleekin oikea tarve niille rahoille, eikä jäljellä oleva riitäkään? Yleensä viikon verran joudun rahoja odottelemaan takaisin. Tai sitten on pakko kysyä, jos joku työkaveri voi ottaa minunkin osuuden kortilleen 😕
Palkankorotuspyyntö on töissä vetämässä, mutta vastausta joutuu aina odottelemaan ennemmin viikkoja kuin päiviä. Jotain pitäisi varmuudella tulla lisää, mutta vähän jännittää tuleeko lähellekään mitä pyysin. Pienet palkankorotukset ei juuri nettopalkassa näy ja toivon todella, että saisin sitä käteen tulevaakin osuutta vähän kasvamaan, vaikka tässä konkurssissa jokainen euro on tietysti kotiinpäin.
Viime viikolla hätävararahani pääsikin ensimmäistä kertaa tosi toimiin! Lapselle sattui tapaturma ja mentiin suoraan lääkäriin ja olipa ihanaa, kun ei tarvinnut jännittää loppusummaa ja miettiä riittääkö kortilla varmasti kate! Kassalle mennessä siirsin hätävaratililtä rahaa käyttötilille ja maksoin debit-kortilla koko summan pois. Epäilin, että vakuutus ei kata ihan kaikkea, joten annoin muutaman kympin mennä käyttötililtä. Näin kävikin, kyynärsauvoja ei korvattu ja nyt kun palautin korvaussumman takaisin hätävaratilille, jäi tuhannen euron saldosta puuttumaan vain 26 €. Sen saan toivottavasti paikattua jo ennen seuraavaa palkkapäivää, mutta viimeistään silloin.
Lapset eivät tykkää yhtään tästä äidin uudesta rahankäyttötavasta ja budjetista. Olen ikätasoisesti avannut syytä, tosin varsinkin nuoremmille paljon pehmentäen, että meillä on joskus sitten paljon rahaa käytettävissä. Tavallaan ovat kiinnosteita, mutta silti aika paljon saan kuulla valitustakin, joka ei tosiaan sekään hirveästi piristä mun mieltäni. Onneksi ei enää ihan päivittäistä valitusta sentään. Mutta tiukkana on nyt pysyttävä, haluan lopullisesti päästä eroon tästä alati jäytävästä stressistä, se on niin kuluttavaa!
tiistai 27. helmikuuta 2018
maanantai 19. helmikuuta 2018
Ensimmäinen katsaus, velat lyhentyneet 1017,68 €
Huh, ensimmäinen seurattu budjettikuukausi (palkkapäivästä palkkapäivään) alkaa olla takana ja mikä tärkeintä, se ensimmäinen kuukausi jolloin kaikki velat oli listattu taulukkoon ja olleet seurannassa. Tänään saapuivat viimeiset tulevan budjettikuukauden laskut ja sain kaikkien velkojen ajantasaisen tilanteen taulukkooni. Velat ovat siis lyhentyneet kaiken kaikkiaan 1017,68 euroa!
Siinä on jonkin verran minimilyhennyksiä enemmän, joihinkin osui kaksi lyhennystä samaan kauteen kun sain kirittyä tuoreemman laskun lähemmäs eräpäivää ja siten kaksi maksua osui samalle kuukaudelle ja yhteen maksoin ehkä vähän vahingossakin vanhasta tottumuksesta minimiä enemmän ja ensimmäinen ja pienin velka tuli kuitattua kokonaan, 70,38 € 😄
Ja velkaa en tehnyt euroakaan lisää! Muutama kymppi löytyy vielä lompakosta ja taitaa tililläkin olla pari kymppiä, eikä yhtään erääntynyttä laskua odottamassa! (Paitsi tänään on DNA osamaksun eräpäivä, mutta sen maksan huomenna pois kokonaan, joten yksi päivä ei tässä nyt haittaa 😊)
Vähän iloa himmentää, että tuo lyhennys on ihan pienen pieni murto-osa koko summasta. Mutta yritän ajatella positiivisesti, että velat ovat kuitenkin lyhentyneet edes vähän ja siten vähemmän maksettavaa jäljellä ja jo se on ihan huippusaavutus, että selvisin ilman uutta velkaa! Eikä niskassa paina kasa myöhässä olevia laskuja ja stressi siitä millä ne maksan! Ihanaa, nyt voi pari päivää hengähtää rauhassa, huomenna ladon kasan lyhennyksiä taas maksuun ja pääsen kirjoittamaan neljään kohtaan taulukkoa ”maksettu” ja voin ihailla niitä sen jälkeen monta päivää 😄
Joitain summia, yhdistelylainaa ja palkkapäivän lähestyminen
Ylihuomenna lopultakin palkkapäivä! Ensimmäinen täysi budjettikuukausi on siten huomisen jälkeen kitkuteltu läpi, enkä ole tehnyt yhtään lisävelkaa, enkä saanut yhtään maksumuistutusta! Ja sen yhden ison laskunkin, mitä viime tekstissä mietin, maksoin pois vain kolme päivää myöhässä. Se on siis sellainen, jolla on aina eräpäivä viikko tai vähän reilu ennen palkkapäivää, enkä koskaan ole pystynyt maksamaan sitä vasta kuin palkasta. Budjetissa en odotetusti ole pysynyt, mutta se antoi hyvät raamit ja todella vaikutti kulutukseeni. Kunhan tuo huominenkin on vielä ohi, niin pääsen mennyttä kuukautta ihmettelemään ja lähinnä sitä, miten ihmeessä sain kaiken maksettua 😄
Viime yönä tein seuraavan kuukauden budjetin vähän viisaampana näin huikealla yhden kuukauden kokemuksella. Sen ulkopuolelle jäi taas aivan liian monta sataa isoja laskuja, joihin on taiottava rahat jostain. Onneksi mulla on vielä muutamia satasia saatavia ja loppuihin on sitten koitettava myydä ylimääräisiä tavaroita pois ja ensi kuulle taitaa tulla muutama matkapäiväkin, niin saa vähän päivärahoja. Täytyy vaan muistaa pitää kulutus mahdollisimman pienenä työmatkoilla, että jotain jää käteenkin niistä. Työmatkaköyhäilyä parhaimmillaan, purkkinuudelit matkalaukussa, tosi houkuttelevaa (oon joskus ennenkin joutunut kokeilemaan) 😉😄
Meinasin menettää toivoni tossa viikolla, kun tuon viimeisen ottamani yhdistelylainan ensimmäinen lasku lopultakin tuli. Toki tiesin, että korko on aika kova (17,17 %), mutta sentään avausmaksu oli ”tarjouksena” jätetty pois. Lainan sain siis tammikuun alussa ja sillä maksoin Bank Norwegianin luottokortin pois ja lakkautin sen (korko oli tätä isompi) ja maksoin Klarnan koko laskun pois. Siinä oli kohtuullinen korko, koska olin ottanut myös korottomia tarjouksia ja niiden myötä kuukausierä puolestaan iso. Jos olisin tarttunut heidän tarjoukseen pienemmästä maksuerästä, olisi todellinen vuosikorko ollut yli 30 %. Joten nämä tulivat edullisemmaksi lopulta tällä uudella korolla ja tekivät yhteensä reilut 8000 euroa. Lisäsin kuitenkin kaksi korotonta osamaksulaskua tuohon samaan, koska kuukausierät olivat suuria ja kyllähän niissäkin laskutuspalkkio juoksi. Näiden neljän minimikuukausierät olivat pitkälti yli 500 euroa ja Norwegianille maksoin aina vielä enemmän (kuvittelin saavani sen joskus maksettua, vaikka jouduin käyttämään taas heti uudelleen) ja tämän yhdistelylainan avulla sain kuukausimaksuja pienennettyä lähemmäs sellaista, mistä voisin selviytyä. Eli tämän lainan päätin ottaa siinä vaiheessa kun olin jo päättänyt päästä veloistani lopullisesti eroon ja näen sen ihan perustelluksi edelleen. Maksuaikaa on 10 vuotta siksi, että sain hetkellisesti kuukausierän pieneksi ja saan muita pienempiä summia alta pois ja sitten pääsen maksamaan sen toivottavasti nopeasti pois.
Niin ja sitten siihen laskuun ja sen masentavuuteen. Tässä ensimmäisessä laskussa on käsittelymaksu, sisäänostokorko ja korko ja laskun summa 10256 €. Ja minimimaksu 184,71 €/kk. Laskin ihan huvikseni, että jos todella käyttäisin koko maksuajan tuolla maksuerällä, maksaisin takaisin yhteensä 22165,20 € 😳 Ei ihme että lainaa on niin helppo saada! Kuukausikorko on nyt alkuun siis lähempänä 150 euroa eli tuo summahan alkaa pienenemään aivan järkyttävän hitaasti! Menee lähemmäs vuosi ennen kuin se on edes siinä varsinaisessa lainasummassa 🙄
Ja tämä siis aiheutti kriisin. Miten ihmeessä pystyn maksamaan pelkkää minimiä ja sulkemaan silmät noilta koroilta! Tuon lainan maksu olisi vasta toiseksi viimeisenä vuorossa (kun opintolainoja ei lasketa). Mulla oli selkeä suunnitelma tahkota kaikki kokojärjestyksessä pois, pienimmästä suurimpaan, viis koroista, mutta tämän kohdalla alkoi usko kunnolla horjumaan 🙁
Muutaman päivän pyörittelin näitä ja totesin, että mun on ihan pakko pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, että saan niitä kuukausikuluja pienemmäksi. En siis voi vielä vähään aikaa siirtää yhteen laskuun käytettyä maksua seuraavaan, en ennen kuin saavutan tason, että jotenkin realistisesti tullaan toimeen mun tuloillani, enkä koko ajan joudu taikomaan ekstraa ja elää hirveässä stressissä rahan riittämättömyyden vuoksi.
Selaillessani sitten taas tilejä ja pankeissa olevien lainojen tietoja, hyppäsi silmilleni asuntolainan kohdalla kohta, jossa kerrottiin mulla olevan käytettävissä 12 lyhennysvapaata kuukautta ja vain sadan euron kuluilla! Mietin sitä vielä yön yli ja kävin seuraavana päivänä klikkaamassa sen käyttöön. Vaikkakin hirvittää jättää asuntolainaa lyhentämättä (sen verran paljon sitäkin on), niin laskin saavani velkojen poismaksamiseen siitä niin paljon vauhtia, että se ilman muuta kannattaa nyt tehdä! Nyt vaan pitää olla todella tarkka, etten vapauta niitä rahoja muuhun kulutukseen vaan todella lyhennän pelkästään velkoja!
Siispä tilasin vielä yhden loppulaskun Elisalta. Nyt mulla on siis lyhennysvapaa myös isoimmasta lainasta (400 €/kk), joten suunnittelin maksavani nyt neljä pienintä osamaksua pois (kaikki korottomia), yhteensä 873,74 €. Näistä mulla on nyt loppulaskut odottamassa. Kuukauteen ei silti vapaudu kuin 52,04 euron edestä vähemmän maksettavaa, niin pienet erät niissä on (olisinpa maksanut niitä vielä kauan...), joten vielä on matkaa kohtuulliseen tasapainoon, mutta tahti nopenee kummasti tuon asuntolainan lyhennysvapaan myötä! Ehkä uskallan alkaa haaveilemaan velattomuuden odottavan jo 3-4 vuoden päässä 😊
Nyt tulikin tosi pitkä teksti, pitäisi varmaan koittaa kirjoittaa lyhempiä useammin. Vähän vielä hakusessa tämä blogin pito 😊
Viime yönä tein seuraavan kuukauden budjetin vähän viisaampana näin huikealla yhden kuukauden kokemuksella. Sen ulkopuolelle jäi taas aivan liian monta sataa isoja laskuja, joihin on taiottava rahat jostain. Onneksi mulla on vielä muutamia satasia saatavia ja loppuihin on sitten koitettava myydä ylimääräisiä tavaroita pois ja ensi kuulle taitaa tulla muutama matkapäiväkin, niin saa vähän päivärahoja. Täytyy vaan muistaa pitää kulutus mahdollisimman pienenä työmatkoilla, että jotain jää käteenkin niistä. Työmatkaköyhäilyä parhaimmillaan, purkkinuudelit matkalaukussa, tosi houkuttelevaa (oon joskus ennenkin joutunut kokeilemaan) 😉😄
Meinasin menettää toivoni tossa viikolla, kun tuon viimeisen ottamani yhdistelylainan ensimmäinen lasku lopultakin tuli. Toki tiesin, että korko on aika kova (17,17 %), mutta sentään avausmaksu oli ”tarjouksena” jätetty pois. Lainan sain siis tammikuun alussa ja sillä maksoin Bank Norwegianin luottokortin pois ja lakkautin sen (korko oli tätä isompi) ja maksoin Klarnan koko laskun pois. Siinä oli kohtuullinen korko, koska olin ottanut myös korottomia tarjouksia ja niiden myötä kuukausierä puolestaan iso. Jos olisin tarttunut heidän tarjoukseen pienemmästä maksuerästä, olisi todellinen vuosikorko ollut yli 30 %. Joten nämä tulivat edullisemmaksi lopulta tällä uudella korolla ja tekivät yhteensä reilut 8000 euroa. Lisäsin kuitenkin kaksi korotonta osamaksulaskua tuohon samaan, koska kuukausierät olivat suuria ja kyllähän niissäkin laskutuspalkkio juoksi. Näiden neljän minimikuukausierät olivat pitkälti yli 500 euroa ja Norwegianille maksoin aina vielä enemmän (kuvittelin saavani sen joskus maksettua, vaikka jouduin käyttämään taas heti uudelleen) ja tämän yhdistelylainan avulla sain kuukausimaksuja pienennettyä lähemmäs sellaista, mistä voisin selviytyä. Eli tämän lainan päätin ottaa siinä vaiheessa kun olin jo päättänyt päästä veloistani lopullisesti eroon ja näen sen ihan perustelluksi edelleen. Maksuaikaa on 10 vuotta siksi, että sain hetkellisesti kuukausierän pieneksi ja saan muita pienempiä summia alta pois ja sitten pääsen maksamaan sen toivottavasti nopeasti pois.
Niin ja sitten siihen laskuun ja sen masentavuuteen. Tässä ensimmäisessä laskussa on käsittelymaksu, sisäänostokorko ja korko ja laskun summa 10256 €. Ja minimimaksu 184,71 €/kk. Laskin ihan huvikseni, että jos todella käyttäisin koko maksuajan tuolla maksuerällä, maksaisin takaisin yhteensä 22165,20 € 😳 Ei ihme että lainaa on niin helppo saada! Kuukausikorko on nyt alkuun siis lähempänä 150 euroa eli tuo summahan alkaa pienenemään aivan järkyttävän hitaasti! Menee lähemmäs vuosi ennen kuin se on edes siinä varsinaisessa lainasummassa 🙄
Ja tämä siis aiheutti kriisin. Miten ihmeessä pystyn maksamaan pelkkää minimiä ja sulkemaan silmät noilta koroilta! Tuon lainan maksu olisi vasta toiseksi viimeisenä vuorossa (kun opintolainoja ei lasketa). Mulla oli selkeä suunnitelma tahkota kaikki kokojärjestyksessä pois, pienimmästä suurimpaan, viis koroista, mutta tämän kohdalla alkoi usko kunnolla horjumaan 🙁
Muutaman päivän pyörittelin näitä ja totesin, että mun on ihan pakko pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, että saan niitä kuukausikuluja pienemmäksi. En siis voi vielä vähään aikaa siirtää yhteen laskuun käytettyä maksua seuraavaan, en ennen kuin saavutan tason, että jotenkin realistisesti tullaan toimeen mun tuloillani, enkä koko ajan joudu taikomaan ekstraa ja elää hirveässä stressissä rahan riittämättömyyden vuoksi.
Selaillessani sitten taas tilejä ja pankeissa olevien lainojen tietoja, hyppäsi silmilleni asuntolainan kohdalla kohta, jossa kerrottiin mulla olevan käytettävissä 12 lyhennysvapaata kuukautta ja vain sadan euron kuluilla! Mietin sitä vielä yön yli ja kävin seuraavana päivänä klikkaamassa sen käyttöön. Vaikkakin hirvittää jättää asuntolainaa lyhentämättä (sen verran paljon sitäkin on), niin laskin saavani velkojen poismaksamiseen siitä niin paljon vauhtia, että se ilman muuta kannattaa nyt tehdä! Nyt vaan pitää olla todella tarkka, etten vapauta niitä rahoja muuhun kulutukseen vaan todella lyhennän pelkästään velkoja!
Siispä tilasin vielä yhden loppulaskun Elisalta. Nyt mulla on siis lyhennysvapaa myös isoimmasta lainasta (400 €/kk), joten suunnittelin maksavani nyt neljä pienintä osamaksua pois (kaikki korottomia), yhteensä 873,74 €. Näistä mulla on nyt loppulaskut odottamassa. Kuukauteen ei silti vapaudu kuin 52,04 euron edestä vähemmän maksettavaa, niin pienet erät niissä on (olisinpa maksanut niitä vielä kauan...), joten vielä on matkaa kohtuulliseen tasapainoon, mutta tahti nopenee kummasti tuon asuntolainan lyhennysvapaan myötä! Ehkä uskallan alkaa haaveilemaan velattomuuden odottavan jo 3-4 vuoden päässä 😊
Nyt tulikin tosi pitkä teksti, pitäisi varmaan koittaa kirjoittaa lyhempiä useammin. Vähän vielä hakusessa tämä blogin pito 😊
maanantai 12. helmikuuta 2018
Muistutuslaskuja vielä nolla kappaletta
Edellisen kirjoitukseni jälkeen sain kuin sainkin kaivettua kaikki laskut esille, eikä se tilanne ollutkaan ihan niin paha kun olin ajatellut. Yksi isoista on vielä kokonaan tulematta ja hammaslääkärilaskun eräpäivän olin katsonut väärin, se olikin vasta maaliskuussa, joten yhtä lapsen harrastuslaskua lukuunottamatta sain kaikki maksettua. Ja sillekin laskulle löysin sponsorin, joten saatoin ehtiä pitämään muistutuslaskujen saldon sittenkin vielä nollana! Onneksi palkkapäivä lähenee lupaavasti 😊
Nyt on yksi isompi lasku erääntymässä ennen palkkapäivää ja teoriassa saisin sen maksettua eräpäivänä pois, vakuutuksesta ehtii tulla vähän korvausrahoja ennen sitä, mutta en ole varma uskallanko päästää tiliä lähes nollille. Usein laskut ovat olleet myöhässä juuri siksi, että olen jättänyt tilille varalle vähän rahaa, jos tulee jotain akuuttia ja aina ne rahat ovat menneet, enemmän ja vähemmän tärkeisiin asioihin. Mullahan on nyt se 1000 € hätärahasto eli tiukan paikan tullen voisin kääntyä sen puoleen eli periaatteessa mikään ei estä tuota laskua maksamasta, paitsi oma pääni, joka vasta totuttelee uuteen ajattelutapaan. Toivon, että tämän kirjoituksen myötä tuo lasku tulee kerrankin maksettua ajallaan!
Jännä huomata, miten valheellisen turvallisuuden tunteen luottokortit loivat ja sen takia niiden leikkaaminenkin tuntui niin todella vaikealta ja aika orvolta tuntuu vieläkin ilman niitä. Kuinkahan monta kertaa otin uuden kortin vain hätätilanteita varten ja tätä en käytä muuten ikinä kuin vain ihan hädässä 🙄 Kyllä ne aina jonkun aikaa pysyivät, mutta olen aika impulsiivinen ja ahdistus aiheuttaa (on aiheuttanut, nyt koitan pitää sen hallinnassa kun tiedostan sen) holtitonta rahankäyttöä ja silloin viimeistään on luottokortteja höylätty urakalla. Siispä kaikki korttini olivat jatkuvasti tapissa ja silti loivat muka turvallisuutta, eikä niistä voinut luopua. Täytyy todeta, että tuo tonni tilillä on paljon enemmän kuin mitä edes yhteensä sain lyhennyksiä maksamalla kaikille korteille käyttövaraa kuukausittain, joten se todella riittää korvaamaan nuo kortit ja onneksi ne on nyt tuhottu! Ilman tuota tonnia en olisi pystynyt luottokorttien hävittämiseen. Ja kynnys koskea tuohon tonniin on muuten huomattavasti korkeampi kuin mitä luottokortin käyttöön on koskaan mulla ollut!
Kaksi loppulaskua on nyt tilattu Elisalta palkkapäivää silmällä pitäen. Yhden DNA osamaksun aion myös maksaa kokonaan pois. Tai jos en kokonaan, niin ainakin suurimman osan. Siellä on kuitenkin se hammaslääkärilasku ja se vielä saapumaton isohko lasku tulossa maksuun. Tässä kuussa mulla on lyhennysvapaa isoimmasta velasta ja sillä saan noita pieniä kuitattua pois ja lähestyn sitä tasapainoa, jossa rahat riittää välttämättömään ja kaikkiin lyhennyksiin ja pääsen lopulta kunnolla velkojen kimppuun!
Mietin jos listasin kaikki velkani tänne, mutta jopa anonyymisti ne hävettävät niin paljon, että en vielä pysty siihen. Tosin niiden julkituominen voisi antaa vielä enemmän päättäväisyyttä niiden selättämiseen eli viimeistään siinä vaiheessa jos yhtään alkaa tuntua että alan lipeämään suunnitelmistani. Voisin aloittaa ehkä listaamalla niitä mitä olen saanut maksettua (huikea yksi päälle 70 € osamaksu 🙄) ja mitkä ovat seuraavana vuorossa, siitähän ne sitten pikkuhiljaa paljastuvat.
Nyt on yksi isompi lasku erääntymässä ennen palkkapäivää ja teoriassa saisin sen maksettua eräpäivänä pois, vakuutuksesta ehtii tulla vähän korvausrahoja ennen sitä, mutta en ole varma uskallanko päästää tiliä lähes nollille. Usein laskut ovat olleet myöhässä juuri siksi, että olen jättänyt tilille varalle vähän rahaa, jos tulee jotain akuuttia ja aina ne rahat ovat menneet, enemmän ja vähemmän tärkeisiin asioihin. Mullahan on nyt se 1000 € hätärahasto eli tiukan paikan tullen voisin kääntyä sen puoleen eli periaatteessa mikään ei estä tuota laskua maksamasta, paitsi oma pääni, joka vasta totuttelee uuteen ajattelutapaan. Toivon, että tämän kirjoituksen myötä tuo lasku tulee kerrankin maksettua ajallaan!
Jännä huomata, miten valheellisen turvallisuuden tunteen luottokortit loivat ja sen takia niiden leikkaaminenkin tuntui niin todella vaikealta ja aika orvolta tuntuu vieläkin ilman niitä. Kuinkahan monta kertaa otin uuden kortin vain hätätilanteita varten ja tätä en käytä muuten ikinä kuin vain ihan hädässä 🙄 Kyllä ne aina jonkun aikaa pysyivät, mutta olen aika impulsiivinen ja ahdistus aiheuttaa (on aiheuttanut, nyt koitan pitää sen hallinnassa kun tiedostan sen) holtitonta rahankäyttöä ja silloin viimeistään on luottokortteja höylätty urakalla. Siispä kaikki korttini olivat jatkuvasti tapissa ja silti loivat muka turvallisuutta, eikä niistä voinut luopua. Täytyy todeta, että tuo tonni tilillä on paljon enemmän kuin mitä edes yhteensä sain lyhennyksiä maksamalla kaikille korteille käyttövaraa kuukausittain, joten se todella riittää korvaamaan nuo kortit ja onneksi ne on nyt tuhottu! Ilman tuota tonnia en olisi pystynyt luottokorttien hävittämiseen. Ja kynnys koskea tuohon tonniin on muuten huomattavasti korkeampi kuin mitä luottokortin käyttöön on koskaan mulla ollut!
Kaksi loppulaskua on nyt tilattu Elisalta palkkapäivää silmällä pitäen. Yhden DNA osamaksun aion myös maksaa kokonaan pois. Tai jos en kokonaan, niin ainakin suurimman osan. Siellä on kuitenkin se hammaslääkärilasku ja se vielä saapumaton isohko lasku tulossa maksuun. Tässä kuussa mulla on lyhennysvapaa isoimmasta velasta ja sillä saan noita pieniä kuitattua pois ja lähestyn sitä tasapainoa, jossa rahat riittää välttämättömään ja kaikkiin lyhennyksiin ja pääsen lopulta kunnolla velkojen kimppuun!
Mietin jos listasin kaikki velkani tänne, mutta jopa anonyymisti ne hävettävät niin paljon, että en vielä pysty siihen. Tosin niiden julkituominen voisi antaa vielä enemmän päättäväisyyttä niiden selättämiseen eli viimeistään siinä vaiheessa jos yhtään alkaa tuntua että alan lipeämään suunnitelmistani. Voisin aloittaa ehkä listaamalla niitä mitä olen saanut maksettua (huikea yksi päälle 70 € osamaksu 🙄) ja mitkä ovat seuraavana vuorossa, siitähän ne sitten pikkuhiljaa paljastuvat.
tiistai 6. helmikuuta 2018
Laskujen välttelyä
Vanhat tavat istuvat sitkeässä. Muutamia isompia laskuja (budjetin ulkopuolelta, mutta jotain olin näitä varten jättänyt tilille sivuun), joita kaikkia en pystynyt maksamaan ajallaan. Miten aivoni sitten käsittelevät nämä tilanteet? Työnnän ne jemmaan ja lykkään niiden läpikäymistä (eli maksamista) ja siten lopulta kaikki niistä ovat myöhässä ja kohta maksan niistä kaikista muistutusmaksut. Tässä ei kuitenkaan päde sanonta poissa silmistä, poissa mielestä, sillä ne todella jäytävät takaraivossa joka ikinen päivä. Nyt ei auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja maksaa pois ne mitkä pystyn ja soittaa maksuaikaa ainakin yhdelle isolle hammaslääkärilaskulle.
Yhtään muistutuslaskua en ole tänä vuonna vielä saanut, vaikka aiemmin se oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus. (En edes uskalla ajatella kuinka paljon olen vuosien varrella heittänyt rahaa hukkaan muistutusmaksujen muodossa!) Tarkoitus olisi laittaa ylimääräistä rompetta nettiin myyntiin ja saada niillä katettua noita laskuja sekä kattaa budjetin ylityksiä noin muutenkin. Tein (olosuhteiden pakosta) niin tiukan budjetin, että ei ole oikein realistisia mahdollisuuksia pysyä siinä, mutta yritän pitää ylitykset niin pieninä kuin mahdollista. Ensi kuulle pitää varmaan viilata sitä vähän toimivammaksi.
Mulla on palkkapäivä aina 20. päivä ja totesin täysien kuukausien budjetoimisen liian hankalaksi, joten mulla alkaa uusi kuukauden budjetti aina palkkapäivänä, onneksi enää 14 päivää ja sitten lyhenee velkanikin taas vähän lisää :)
Yhtään muistutuslaskua en ole tänä vuonna vielä saanut, vaikka aiemmin se oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus. (En edes uskalla ajatella kuinka paljon olen vuosien varrella heittänyt rahaa hukkaan muistutusmaksujen muodossa!) Tarkoitus olisi laittaa ylimääräistä rompetta nettiin myyntiin ja saada niillä katettua noita laskuja sekä kattaa budjetin ylityksiä noin muutenkin. Tein (olosuhteiden pakosta) niin tiukan budjetin, että ei ole oikein realistisia mahdollisuuksia pysyä siinä, mutta yritän pitää ylitykset niin pieninä kuin mahdollista. Ensi kuulle pitää varmaan viilata sitä vähän toimivammaksi.
Mulla on palkkapäivä aina 20. päivä ja totesin täysien kuukausien budjetoimisen liian hankalaksi, joten mulla alkaa uusi kuukauden budjetti aina palkkapäivänä, onneksi enää 14 päivää ja sitten lyhenee velkanikin taas vähän lisää :)
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
Hintaharhassa ja kuukausihintakuplassa
Luottoa tuputetaan jatkuvasti joka tuutista ja niihin on niin helppo tarttua. Erilaisia luottoja, ostoksille korottomia laina-aikoja, pieniä osamaksueriä. Enenevässä määrin mainoksiin on lisääntynyt tuo ah, niin edullinen kuukausihinta, 90-luvulla näitä taisi olla vain Hobby Hallilla. Kyllä, jo silloin tein ensimmäiset ostokset osamaksulla, kuitenkin vain ihan satunnaisesti, enkä koskaan yhtä osamaksusopimusta enempää kerrallaan.
Velkaheräämisessäni havahduin siihen, että en enää moneen vuoteen ole hahmottanut ostosten hintoja kokonaishintoina, vaan aivoni ovat käsitelleet ne pelkästään kuukausihintoina. Olen tehnyt paljon hankintoja koskaan ajattelematta todellista hintaa. Esimerkiksi yksi jo entisistä puhelimistani, vain 24,90 €/kk, eihän se ole summa eikä mikään maksaa. Kuitenkin kolmen vuoden maksuajalla se teki 900 €, ei mulla oikeasti olisi koskaan ollut varaa laittaa niin paljoa puhelimeen kiinni. Eikä tuo tietenkään ole ollut ainoa (esim. tällä hetkellä maksan kolmea puhelinta, näitä yhteensä maksamatta vielä yli tuhat euroa). Ehkä pienempi muistimäärä olisi sittenkin riittänyt tai vanhalla puhelimella pärjännyt pidempään. Ei lomamatkatkaan ole koskaan kalliita kun hinnat jakaa vuodelle parille.
Usein en edes katsonut mitä mikäkin maksaa, ainoastaan kuukausierän suuruutta ja saanko sen vielä maksettua (eli oli varaa ostaa), eihän mikään tunnu liian kalliilta tarpeeksi pieniin eriin jaettuna! Ajatuskin etukäteen säästämisestä tuntui absurdilta, miksi odottaa niin kauan jotain kun sen voi saada heti ja makselee sitten jälkikäteen, ihan samahan se on kerääkö sen rahan ennen vai jälkeen. ”Kaikkihetimullenyt!”
Se tuntui täysin normaalilta ajattelutavalta ja tuo hintaharha on yksi iso osasyy velkoihini. Nyt tietysti jälkikäteen katsottuna ei voi kuin ihmetellä, miten olen voinut olla niin tyhmä. Ikinä enää en solmi mitään osamaksusopimuksia, vaan ostan vain jos pystyn rahalla maksamaan!
Usein en edes katsonut mitä mikäkin maksaa, ainoastaan kuukausierän suuruutta ja saanko sen vielä maksettua (eli oli varaa ostaa), eihän mikään tunnu liian kalliilta tarpeeksi pieniin eriin jaettuna! Ajatuskin etukäteen säästämisestä tuntui absurdilta, miksi odottaa niin kauan jotain kun sen voi saada heti ja makselee sitten jälkikäteen, ihan samahan se on kerääkö sen rahan ennen vai jälkeen. ”Kaikkihetimullenyt!”
Se tuntui täysin normaalilta ajattelutavalta ja tuo hintaharha on yksi iso osasyy velkoihini. Nyt tietysti jälkikäteen katsottuna ei voi kuin ihmetellä, miten olen voinut olla niin tyhmä. Ikinä enää en solmi mitään osamaksusopimuksia, vaan ostan vain jos pystyn rahalla maksamaan!
lauantai 3. helmikuuta 2018
Taustaa matkalle kohti velattomuutta
Olen nelikymppinen useamman lapsen yksinhuoltaja. Havahduin vuoden 2017 viimeisinä päivinä katastrofaaliseen velkatilanteeseeni ja nyt pyrin päättäväisesti saamaan kaikki velkani lopulta maksettua ja samalla opettelen uudenlaista elämäntapaa, itsekuria ja rahankäytön hallintaa.
Vuosikausia paikkasin liian pieniä tuloja luottokorteilla, lainoilla ja osamaksuilla. Koko ajatusmaailmani lopulta vääristyi, velka oli normaalia ja sitä oli helppo saada lisää. Kerran aiemmin ”ryhdistäydyin” ja maksoin kaikki velkani isolla pankkilainalla, mutta nopeasti huomasin ajautuneeni vanhaan holtittomaan kierteeseen. Ja omaa huonoa oloa koitin paikata ostamalla milloin mitäkin eli lisää velkaa, koska kyllähän yhden lyhennyksen vielä helposti maksaa ja vielä yhden ja sehän on vaan vuosi tai kolme ja niin edelleen. Kasvanut palkka mahdollisti entistä isompia velkamääriä.
Takaraivossa jäyti jatkuva stressi rahan riittämättömyydestä, aina kun tilille tuli rahaa, piti katsoa mitkä laskut oli eniten myöhässä ja mitä milloinkin pystyi maksamaan. Luottokortit tapissa ja se mitä lyhensin, tuli aina uudelleen käyttöön. Jotenkin se velan määrä aiheutti sellaisen hällä väliä asenteen, enhän niitä kuitenkaan pystyisi koskaan kokonaan pois maksamaan, niin aivan sama ottaa lisääkin, kunhan saan aina lyhennykset maksettua. Koska elämästähän pitää nauttia nyt kun voi, huomisesta ei kukaan tiedä.
Kunnes sitten lopulta havahduin tilanteeseen, kaikki kertyneet kuukausittaiset lyhennykset olivat niin isot, että en niistä selviäisi enää millään. Oli valittava joko uppoaminen suohon tai sieltä selviäminen. Päätin selvitä ja kohdata todellisuuden. Peilistä löytyi syy velkaantumiselle, alkoi muutosprosessi, koska ymmärsin, että minun itseni ja ajatusmaailmani täytyy muuttua voidakseni selvitä tilanteesta. Aloin etsimään tietoa netistä ja päädyin ostamaan Dave Ramseyn kirjan The Total Money Makeover. Kirja todella avasi silmäni näkemään kuinka järjetöntä suhtautumiseni rahaan ja velkaan on ollut. Olen todella kiitollinen, että löysin tuon kirjan, tarvetta sille olisi tosin ollut jo vuosia aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ensimmäistä kertaa ikinä listasin ihan kaikki velkani Exceliin ja summa oli vielä paljon enemmän kuin olin kuvitellut sen olevan, aivan järkyttävän suuri summa pelkkiä kulutusluottoja! Mutta tuon kirjan myötä sain myös uskoa, että pystyn maksamaan ne kokonaan pois ja elämään ilman velkaa jatkossa. Ensimmäistä kertaa ikinä tein myös budjetin, se vaatii muutaman kuukauden käyttöä saadakseni muokattua siitä sopivan ja toimivan, mutta hyvä alku on olemassa. Maksan kaupoissa ostokseni käteisellä, olen jo huomannut, että sillä on valtava psykologinen merkitys, rahaa kuluu huomattavasti vähemmän kuin kassalla korttia vilauttamalla.
Velkoja en vielä pääse lyhentämään Ramseyn debt snowball menetelmällä, ensin lähden pienimmästä päästä maksamaan niitä pois niin, että saan kuukausittaiset lyhennykset tasolle mistä realistisesti voisin selvitä (max. tuhat euroa) ja sen jälkeen vasta kaikki mitä irti saan aina pienimpään velkaan. Tuosta aiemmasta yhdistelylainasta hain nyt ensimmäistä kertaa lyhennysvapaata, helmikuu ja huhtikuu ja niiden lyhennysten määrillä ja saan jo neljä pienintä velkaa kuitattua pois. Tosin kuukausimenoista ne eivät vielä montaa kymppiä pienennä. Vuoden alussa otin vielä yhden (kalliin) yhdistelylainan, jolla sain kuitattua neljä aika isoeräistä velkaa ja pitkällä maksuajalla sain kuukausittaisia lyhennyksiä huomattavasti lähemmäs tasoa, mistä selviän. En missään tapauksessa aio koko laina-aikaa käyttää (10 vuotta), mutta tuo jää silti sinne kahden viimeisenä maksettavan lainan joukkoon.
Ramseyn oppien mukaan aloitin kokoamalla käteisvarat hätätilanteita varten uuden velan välttämiseksi. Uudella Emergency Fund tililläni on nyt 1000 euroa hätätapauksia varten (Baby Step 1). Tuo oli lopulta helppo perustaa, sillä olen useampia vuosia laittanut Seligsonin tai Nordnetin rahastoihin pari kymppiä silloin tällöin. Kaiken nostin pois ja jäi tonnin jälkeen ylimääräistäkin maksaa kokonaisuudessaan vielä yksi (turhien shoppailujen) lasku, jolla eräpäivä oli vasta tänä vuonna, muuten tuokin lähes 300 euroa olisi pitänyt muuttaa jälleen uudeksi osamaksusopimukseksi. Nyt en enää laita rahastoihin rahaa ennen kuin olen velkani maksanut, jokaisen kympin tarvitsen lyhennyksiin. Mutta sitten joskus tulevaisuudessa, sitten tulen säästämään paljon!
Luottokorttien leikkaaminen tuntui yllättävän pahalta, jotenkin ne loivat (valheellista) turvaa, vaikka käyttövaraa ei juuri ollutkaan. Kaksi kappaletta vielä jouduin jättämään (vuosimaksuttomat ja pienimmät luottorajat 500€ ja 1500€), voidakseni käyttää niitä työmatkakuluihin. Tosin ensin niillekin pitää saada enemmän käyttövaraa ja pitää olla tiukka itsensä kanssa (koskaan ennen en ole onnistunut) ja maksaa rahat heti takaisin niihin, kun ne palautuvat työnantajalta. Kortit pidän kotona ja lompakossa kulkee ainoastaan debitkortti.
Ja nyt sitten kovalla tarmolla velkojen kimppuun (Baby Step 2), Exceliäni tutkin monta kertaa päivässä, suunnittelen ja mietin milloin mikäkin on maksettu. Realistinen tavoite saada nuo velat maksettua + mahdollisesti opintolainat, voisi olla noin viisi vuotta (kunhan terveys ja työpaikka säilyvät). Tuntuu ikuisuudelta, mutta onhan sen kertymiseenkin käytetty reilusti yli 10 vuotta, joten nopeammin tämä menee. Salaa kuitenkin haaveilen, että saisin nuo velat taklattua jopa puolessa siitä ajasta. Se vaatii kyllä erittäin tiukkaa itsekuria ja hyviä bonuksia töistä.
Jotenkin ihmeellisesti olen onnistunut tässä suossa saamaan myös asuntolainan ja siitä olen todella kiitollinen. Se on ainoa hyvä seuraus siitä, että elin omassa kuplassani tajuamatta kaikkien velkojen yhteismäärää, muuten en olisi sitä ikinä kehdannut hakeakaan. Aiemmin maksamani vuokra oli suurempi kuin mitä nyt on lyhennys + korot + vastike, joten asuntovelasta ja sen suuruudesta en tällä hetkellä murehdi ollenkaan.
Blogin perustin siksi, että voin kirjoittaa mietteitäni ja edistymistäni ja mahdollisia takapakkeja. Ehkä löydän joitain kannustajiakin ja toisaalta voisin valaa uskoa joihinkin yhtä vaikeassa tilanteessa oleviin. Olen useampana iltana lukenut velka-aiheisia blogeja, mutta toistaiseksi kaikki löytämäni ovat olleet huomattavasti pienempien summien kanssa painivia. Tiedän kuitenkin, että meitä on paljon muitakin tässä veneessä ja aihe on sellainen, että tästä ei voi oikein kenellekään puhua, enkä siksi tätäkään voisi omalla nimellä kirjoittaa.
Tsemppiä kaikille velkojen kanssa painiville!
Vuosikausia paikkasin liian pieniä tuloja luottokorteilla, lainoilla ja osamaksuilla. Koko ajatusmaailmani lopulta vääristyi, velka oli normaalia ja sitä oli helppo saada lisää. Kerran aiemmin ”ryhdistäydyin” ja maksoin kaikki velkani isolla pankkilainalla, mutta nopeasti huomasin ajautuneeni vanhaan holtittomaan kierteeseen. Ja omaa huonoa oloa koitin paikata ostamalla milloin mitäkin eli lisää velkaa, koska kyllähän yhden lyhennyksen vielä helposti maksaa ja vielä yhden ja sehän on vaan vuosi tai kolme ja niin edelleen. Kasvanut palkka mahdollisti entistä isompia velkamääriä.
Takaraivossa jäyti jatkuva stressi rahan riittämättömyydestä, aina kun tilille tuli rahaa, piti katsoa mitkä laskut oli eniten myöhässä ja mitä milloinkin pystyi maksamaan. Luottokortit tapissa ja se mitä lyhensin, tuli aina uudelleen käyttöön. Jotenkin se velan määrä aiheutti sellaisen hällä väliä asenteen, enhän niitä kuitenkaan pystyisi koskaan kokonaan pois maksamaan, niin aivan sama ottaa lisääkin, kunhan saan aina lyhennykset maksettua. Koska elämästähän pitää nauttia nyt kun voi, huomisesta ei kukaan tiedä.
Kunnes sitten lopulta havahduin tilanteeseen, kaikki kertyneet kuukausittaiset lyhennykset olivat niin isot, että en niistä selviäisi enää millään. Oli valittava joko uppoaminen suohon tai sieltä selviäminen. Päätin selvitä ja kohdata todellisuuden. Peilistä löytyi syy velkaantumiselle, alkoi muutosprosessi, koska ymmärsin, että minun itseni ja ajatusmaailmani täytyy muuttua voidakseni selvitä tilanteesta. Aloin etsimään tietoa netistä ja päädyin ostamaan Dave Ramseyn kirjan The Total Money Makeover. Kirja todella avasi silmäni näkemään kuinka järjetöntä suhtautumiseni rahaan ja velkaan on ollut. Olen todella kiitollinen, että löysin tuon kirjan, tarvetta sille olisi tosin ollut jo vuosia aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ensimmäistä kertaa ikinä listasin ihan kaikki velkani Exceliin ja summa oli vielä paljon enemmän kuin olin kuvitellut sen olevan, aivan järkyttävän suuri summa pelkkiä kulutusluottoja! Mutta tuon kirjan myötä sain myös uskoa, että pystyn maksamaan ne kokonaan pois ja elämään ilman velkaa jatkossa. Ensimmäistä kertaa ikinä tein myös budjetin, se vaatii muutaman kuukauden käyttöä saadakseni muokattua siitä sopivan ja toimivan, mutta hyvä alku on olemassa. Maksan kaupoissa ostokseni käteisellä, olen jo huomannut, että sillä on valtava psykologinen merkitys, rahaa kuluu huomattavasti vähemmän kuin kassalla korttia vilauttamalla.
Velkoja en vielä pääse lyhentämään Ramseyn debt snowball menetelmällä, ensin lähden pienimmästä päästä maksamaan niitä pois niin, että saan kuukausittaiset lyhennykset tasolle mistä realistisesti voisin selvitä (max. tuhat euroa) ja sen jälkeen vasta kaikki mitä irti saan aina pienimpään velkaan. Tuosta aiemmasta yhdistelylainasta hain nyt ensimmäistä kertaa lyhennysvapaata, helmikuu ja huhtikuu ja niiden lyhennysten määrillä ja saan jo neljä pienintä velkaa kuitattua pois. Tosin kuukausimenoista ne eivät vielä montaa kymppiä pienennä. Vuoden alussa otin vielä yhden (kalliin) yhdistelylainan, jolla sain kuitattua neljä aika isoeräistä velkaa ja pitkällä maksuajalla sain kuukausittaisia lyhennyksiä huomattavasti lähemmäs tasoa, mistä selviän. En missään tapauksessa aio koko laina-aikaa käyttää (10 vuotta), mutta tuo jää silti sinne kahden viimeisenä maksettavan lainan joukkoon.
Ramseyn oppien mukaan aloitin kokoamalla käteisvarat hätätilanteita varten uuden velan välttämiseksi. Uudella Emergency Fund tililläni on nyt 1000 euroa hätätapauksia varten (Baby Step 1). Tuo oli lopulta helppo perustaa, sillä olen useampia vuosia laittanut Seligsonin tai Nordnetin rahastoihin pari kymppiä silloin tällöin. Kaiken nostin pois ja jäi tonnin jälkeen ylimääräistäkin maksaa kokonaisuudessaan vielä yksi (turhien shoppailujen) lasku, jolla eräpäivä oli vasta tänä vuonna, muuten tuokin lähes 300 euroa olisi pitänyt muuttaa jälleen uudeksi osamaksusopimukseksi. Nyt en enää laita rahastoihin rahaa ennen kuin olen velkani maksanut, jokaisen kympin tarvitsen lyhennyksiin. Mutta sitten joskus tulevaisuudessa, sitten tulen säästämään paljon!
Luottokorttien leikkaaminen tuntui yllättävän pahalta, jotenkin ne loivat (valheellista) turvaa, vaikka käyttövaraa ei juuri ollutkaan. Kaksi kappaletta vielä jouduin jättämään (vuosimaksuttomat ja pienimmät luottorajat 500€ ja 1500€), voidakseni käyttää niitä työmatkakuluihin. Tosin ensin niillekin pitää saada enemmän käyttövaraa ja pitää olla tiukka itsensä kanssa (koskaan ennen en ole onnistunut) ja maksaa rahat heti takaisin niihin, kun ne palautuvat työnantajalta. Kortit pidän kotona ja lompakossa kulkee ainoastaan debitkortti.
Ja nyt sitten kovalla tarmolla velkojen kimppuun (Baby Step 2), Exceliäni tutkin monta kertaa päivässä, suunnittelen ja mietin milloin mikäkin on maksettu. Realistinen tavoite saada nuo velat maksettua + mahdollisesti opintolainat, voisi olla noin viisi vuotta (kunhan terveys ja työpaikka säilyvät). Tuntuu ikuisuudelta, mutta onhan sen kertymiseenkin käytetty reilusti yli 10 vuotta, joten nopeammin tämä menee. Salaa kuitenkin haaveilen, että saisin nuo velat taklattua jopa puolessa siitä ajasta. Se vaatii kyllä erittäin tiukkaa itsekuria ja hyviä bonuksia töistä.
Jotenkin ihmeellisesti olen onnistunut tässä suossa saamaan myös asuntolainan ja siitä olen todella kiitollinen. Se on ainoa hyvä seuraus siitä, että elin omassa kuplassani tajuamatta kaikkien velkojen yhteismäärää, muuten en olisi sitä ikinä kehdannut hakeakaan. Aiemmin maksamani vuokra oli suurempi kuin mitä nyt on lyhennys + korot + vastike, joten asuntovelasta ja sen suuruudesta en tällä hetkellä murehdi ollenkaan.
Blogin perustin siksi, että voin kirjoittaa mietteitäni ja edistymistäni ja mahdollisia takapakkeja. Ehkä löydän joitain kannustajiakin ja toisaalta voisin valaa uskoa joihinkin yhtä vaikeassa tilanteessa oleviin. Olen useampana iltana lukenut velka-aiheisia blogeja, mutta toistaiseksi kaikki löytämäni ovat olleet huomattavasti pienempien summien kanssa painivia. Tiedän kuitenkin, että meitä on paljon muitakin tässä veneessä ja aihe on sellainen, että tästä ei voi oikein kenellekään puhua, enkä siksi tätäkään voisi omalla nimellä kirjoittaa.
Tsemppiä kaikille velkojen kanssa painiville!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)